Uusi paavi, uudet tuulet?

8571516291_10f9fed8e9Annuntio vobis gaudium magnum: Habemus Papam! Ilmoitan teille suuren ilon: Meillä on paavi!

Näillä sanoilla saimme kuulla uuden paavin valinnasta. Yllättävästä ja ilahduttavan nopeasta valinnasta. Paavi Franciscus on aloittanut viranhoitonsa ja osoittanut jo ensimmäisten viikkojen aikana sen, ettei hän ole kopio edeltäjistään. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että kaikki muuttuu?

Monia emerituspaavi Benedictuksen ja uuden paavi Franciscuksen toimintatapojen erilaisuus on puhuttanut. Tästä erilaisuudesta saatiin esimakua jo paavinvalinnan iltana, kun pyhä isä astui Pietarinkirkon parvekkeelle ilman punaista mozzettaa ja stolaa. Paavi halunnee ratkaisuillaan ilmaista omaa persoonaansa leimaavaa vaatimattomuutta ja köyhyyden asennetta, ominaisuuksia, joista hänet tunnettiin jo kardinaalina.

On turhaa yrittää lukea uuden paavin toiminnassa jotakin kritiikkiä aikaisemman paavin toimintatapoja kohtaan. Jokainen paavi on myös oikea ihminen, joka valituksi tultuaan ei vain vedä viran edellyttämää haarniskaa päälleen vaan hoitaa virkaansa omana itsenään. Jokainen pyhän Pietarin seuraajaksi valittu värittää tehtäväänsä omalla elämänkokemuksellaan ja omilla tottumuksillaan – siinä määrin, kuin se on mahdollista. Uusi paavi rakentaa edellisten paavien luomalle perustalle ja tekee avauksia.

Kieltämättä on ollut jännittävää seurata, minkälainen vaikutus paavi Franciscuksella on ollut. Siinä missä paavi Benedictus kirjoitti syvällistä teologiaa, jonka viisaus läpäisi hänen saarnansa ja opetuksena, paavi Franciscus on puhunut yksinkertaisia asioita suoraan monien ihmisten sydämiin. Jopa maallinen lehdistö on ollut innoissaan. Ydinsanoma on mennyt läpi: Paavi on positiivinen, Kristus on keskipiste.

Jatkuvasti toistuu kysymys: Muuttaako uusi paavi kirkon “vanhoillisen opetuksen”? Vastaus on melko selvä: se uskon talletus, jonka Kristus kirkolleen antoi, on tarkoitettu säilytettäväksi muuttumattomana maailman loppuun saakka. Sitä ei voi muuttaa edes paavi.

Toisaalta kirkon elämässä on paljon asioita, joita voi tehdä toisella tavalla. Niissä paavi voi olla esimerkki ja tienraivaaja (niin kuin oli paavi Benedictuskin). Uudella paavilla on aina tilaisuus uudistaa kirkkoa hengellisesti ja kutsua myös aivan konkreettisiin lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden tekoihin. Siinä lienee paavi Franciscuksen varsinainen tehtävä, jonka hän on suurisydämisesti ottanut haltuunsa korostamalla uskon, armon ja anteeksiannon keskeisyyttä ja puolustamalla köyhiä, sairaita ja vähäosaisia.

Samalla kun muistamme rukouksissamme emerituspaavi Benedictusta, rukoilkaamme päivittäin myös paavi Franciscuksen puolesta, kiittäen  Jumalaa siitä, että kirkko on jälleen saanut hyvän paimenen.

(Kirjoitus on julkaistu Hiippakuntalehti Fideksen pääkirjoituksena (4/2013, s. 2, 12.4.2013).)

Advertisements