Kuukausi Marian kanssa

virgin-mary-and-jesusPyhää Neitsyt Mariaa, Jeesuksen äitiä, on perinteisesti muistettu katolisessa kirkossa etenkin touko- ja lokakuussa, jolloin katolilaiset kautta maailman osoittavat kuukauden ajan erityistä hartautta, rakkautta ja kiitollisuutta Vapahtajamme äitiä kohtaan erilaisin Marialle omistetuin hartauksin ja rukouksin. Etsiessäni tietoa kyseisen perinteen juurista törmäsin sattuvaan vertaukseen Neitsyt Marialle omistetusta kuukaudesta eräänlaisena pidennettynä versiona äitienpäivästä. Juhlitaanhan perinteistä äitienpäivääkin toukokuussa. Toukokuuta on toki vietetty Marian kuukautena kauemminkin kuin vuodesta 1918, jolloin äitienpäivän vietto rantautui Suomeen. Tapa on peräisin 1700-luvun lopun Italiasta kun kirkoissa alettiin toukokuun aikana viettää erityisiä Marialle omistettuja hartauksia.

Kuukauden omistaminen Neitsyt Marialle kannustaa kaikkia lähentämään suhdettaan Vapahtajamme äitiin, mutta se voi toimia hyvänä alkusysäyksenä etenkin niille, joille Maria on syystä tai toisesta jäänyt etäisemmäksi ja joille erilaiset Marialle omistetut hartauden muodot eivät ole tuttuja. Niistä tunnetuin lienee sydänkeskiajalta peräisin oleva ruusukkorukous, joka on yksi pidetyimmistä ja yleisimmistä rukouksista katolisessa kirkossa. Itse nimitys ’ruusukko’ (lat. rosarium) tarkoittaa sekä itse rukousta että monille tuttua, krusifiksista ja helmistä koostuvaa rukousnauhaa, jonka avulla ruusukkoa perinteisesti rukoillaan. Rukousnauhasta on olemassa monta erilaista versiota, mutta perinteisesti se käsittää krusifiksin lisäksi 1+3+1 helmen johdannon ja viisi kymmenen helmen kymmenikköä, eli dekadia.

Ruusukkorukouksessa mietiskellään Jeesuksen elämän keskeisiä tapahtumia (salaisuuksia) ja puhutellaan Neitsyt Mariaa lausumalla Terve Maria -rukous kymmenikön jokaisen helmen kohdalla. Dekadien aikana mietiskellään jotain tiettyä salaisuutta, jotka on ryhmitelty teemansa perusteella iloisiin (Kristuksen lapsuus), murheellisiin (Kristuksen kärsimys), kunniakkaisiin (Kristuksen kunnia) ja valoisiin salaisuuksiin (Kristuksen toiminta). Salaisuudet jakautuvat puolestaan eri viikonpäiville, eli tiettyjä salaisuuksia mietiskellään tiettyinä viikonpäivinä. Usein mietiskeltävän salaisuuden kohdalle lisätään jokin esirukousaihe.

Olen itse niitä edellä mainittuja, joille ruusukko tai muut Marialle omistetut hartauden muodot eivät ole tuntuneet läheisiltä. Ruusukkorukous oli tuttu lähinnä teorian tasolla, mutta käytännössä sen rukoileminen oli jäänyt muutaman satunnaisen kokeilun tasolle. Vaikka olin kuullut, kuinka moni oli ruusukon kautta lähentänyt suhdettaan Mariaan ja Jeesukseen, en ollut itse päässyt pintaa syvemmälle. Toistoon perustuvan rakenteensa vuoksi ruusukko tuntui yksitoikkoiselta ja salaisuuksien mietiskelyn yhdistäminen ääneen rukoilemiseen ja helmien laskemiseen sekavalta ja työläältäkin. Ruusukkoa sormeillessani mieleni pyrki useimmiten harhailemaan, saatoin uppoutua liiaksi mietiskeltävään salaisuuteen tai takerruin liikaa lausuttuihin sanoihin ja niiden merkityksiin, jolloin kyseessä oli pelkkä suoritus, analyyttinen ja hengetön sanojen hokema.

Minulla oli selvästikin paljon opittavaa.

Toukokuu toi tullessaan oivan tilaisuuden vanhojen ennakkokäsitysteni karistamiseen. Ensimmäistä kertaa elämässäni päätin omistaa kuukauden Neitsyt Marialle ja rukoilla ruusukkoa päivittäin. Kokeiluni alkoi keskiviikkoiltana 1.5. ja päättyi perjantaina 31.5. Pysyin suunnitelmassani yhtä päivää lukuun ottamatta, minkä tosin korvasin rukoilemalla seuraavana päivänä kaksi ruusukkoa.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna muutamat asiat nousevat kokemastani päällimmäisiksi. Ensinnäkin ajankäytöllisesti kyseessä ei ollut mikään suuri uhraus. Ruusukkorukous vie keskimäärin -päivästä ja vireystasosta riippuen – parisenkymmentä minuuttia, mikä vastaa karkeasti ottaen työmatkaani yhteen suuntaan. Toukokuu opetti minulle konkreettisesti, että rukoilla voi monella tapaa ja missä vaan – ruusukkoakin – jos vain on mahdollisuus parinkymmenen minuutin mittaiseen keskittymiseen. Omalla kohdallani toimivaksi ratkaisuksi osoittautui julkisissa kulkuvälineissä kuluttamani ajan hyödyntäminen ruusukkorukoukseen. Tässä korvaamattomaksi avuksi osoittautui puhelimeeni aikaisemmin lataama ruusukkosovellus. Sovelluksen käytännöllisyydestä huolimatta huomasin, että perinteinen yhdistelmä ääneen lausuttua rukousta ja käsissä pidettävää rukousnauhaa helpotti keskittymistä, avaten tien syvempään mietiskelyyn ja rukoukseen kuin korvanapeista kuuluvaan rukoukseen mielessä yhtyminen.

Jos aika ei riitä kokonaisen ruusukon rukoilemiseen, voi sen aina rukoilla myös pienemmissä osissa, vaikka dekadi kerrallaan. Yhdenkin dekadin rukoileminen on taatusti parempi vaihtoehto kuin sen rukoilematta jättäminen. Kuukauden kokeiluni aikana tavakseni muodostui rukoilla kaikki viisi dekadia kerralla, sillä se tuntui luontevimmalta ratkaisulta.

Aikaisemmista ennakkokäsityksistäni huolimatta sain todeta, että ruusukkorukous pikemminkin auttaa keskittymään ja hiljentymään eikä edesauta ajatusten harhailua siinä mittakaavassa kuin muistelin. 31 päivää on riittävä aika uuden rutiinin luomiseksi ja sain konkreettisesti huomata miten tavaksi muodostunut ruusukkorukous auttoi hälinänkin keskellä rauhoittumaan ja kohoamaan hetkeksi kaiken käsin kosketeltavan ja arkisen yläpuolelle – myös julkisissa kulkuvälineissä.

Nyt, kokemusta rikkaampana, voin todeta karistaneeni aiemmat ennakkokäsitykseni ruusukosta. Kokeiluni kautta saatoin muodostaa omakohtaisen suhteen tähän rukousmuotoon. Jeesuksen elämän tapahtumien pohtiminen, etenkin Marian silmien kautta koettuina, avasi uusia näkökulmia mietiskelyyn ja toi Marian läheisemmäksi. Sain kokea hänen läheisyyttään ja äidillistä huolenpitoaan.

Päivittäinen ruusukkorukous on näin kesäkuun alun myötä jäänyt päiväohjelmastani, mutta voisin hyvin kuvitella toistavani kokemukseni joskus tulevaisuudessa. Ehkäpä jo ensi lokakuussa?

— Janina Juuti —

Advertisements