Messussa käyminen osana katolilaisuutta

sielunmessu_brandenburgAlussa olin luterilainen. Kääntyessäni pikku hiljaa katoliseen uskoon ensimmäinen suuri muutos oli, että kirkolla oli sääntöjä! Kaikki nämä säännöt tai käskyt ovat raameja, joiden mukaan elävällä on mahdollista saada hengenravintoa omaan maanpäälliseen taivallukseensa.  Ensimmäinen kirkon käsky koskee messussa käyntiä joka sunnuntai sekä muina niin sanottuina juhlapäivinä. Myös ripillä käynti (vähintään kerran vuodessa) sekä paastoaminen ennen pääsiäistä lukeutuvat katolisen kirkon käskyihin.

Messussa käynti oli itselleni muutoksista konkreettisin, suuri ulkoinen muutos. Jo ajallisesti ajateltuna: pari tuntia sunnuntaisin, joka ikinen sunnuntai! Äkkiseltään tuollainen käsky kuulostaa aikamoiselta painolastilta, jonkinlaiselta väsytystaistelulta, mies vastaan messu – kumman olemassaolo loppuu ensimmäisenä? Tästä taistelusta voisi huolellisella valmistautumisella selvitä: älä ajattele sitä liikaa, sehän on vain kerran viikossa, messussa ei tarvitse myöskään puhua kenellekään jos ei halua, ja sunnuntaisin on onneksi vähän liikennettä ja pysäköinti on maksutonta.

Tämän lisäksi on niin sanottuja velvoittavia juhlapyhiä, jolloin on käytävä messussa: Herran syntymä, eli joulu, Marian juhlapyhä, loppiainen ja helatorstai. Pääsiäinen sattuu sopivasti juuri sunnuntaille, joten siitä ei tule velvoittavaa lisäkäyntiä! Mutta jotenkin tuo lista ei kuulosta siunaukselta vaan kärsimykseltä.

Kärsimystä. Sitä ainakin itse yritän vältellä aivan viimeiseen asti. Jo nuorena ymmärsin, ettei koiraa kannata hankkia, koska se kuolee kumminkin ennen minua. Ja voi sitä surua ja kärsimystä. Aivan itse hankittua. Koiran hankinta siis voidaan unohtaa. Myös bussissa istuessaan joutuu MONESTI kärsimään, kun pysäkkejä on joka kulmassa ja ihmiset painavat koko ajan STOP-nappulaa. Omalla autolla voisi ajella minne ikinä haluaisi, ilman turhia pysähdyksiä, ja herätäkin voisi monta minuuttia myöhemmin. Auto on siis melkeinpä pakko saada. Töissä kyllä joutuu joskus kärsimään, mutta siitä saa rahaa! Ja sitä paitsi perjantaisin voi aina riisua sen työhaarniskan ja sen alta paljastuu täysin toinen ihminen, joka aloittaa harrastukset ja lähes kärsimysvapaan elämänsä nauttimisen. Voisin suunnata vaikkapa mökille viikonlopuksi!

Ainiin… messu. Sunnuntaisin. Myös tänä viikonloppuna. Erityisesti myös ensi viikonloppuna ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana ja sitä seuraav…

Jostain syystä olen kuitenkin pystynyt käymään messuissa ja huomannut, että se toimii omalla kohdallani. Pienen kärsimyksen kautta olen löytänyt messun, joka auttaa elämän kärsimyksissä, vie ajatukset monesti pois pelkästä itseni tuijottamisesta, ja iloisena se vasta hienoa onkin käydä messussa!

Antti Kuhlberg

Advertisements