Mittumaarista Johannekseen

Juhannuskokko (2012)

Juhannuskokko (2012)

Keskikesän taitetta eli kesäpäivänseisausta odotetaan ainakin Suomessa kuin kuuta nousevaa, vaikka samalla jo kauhistellaan, että juhannuksen jälkeen päivät alkavat jälleen lyhetä: “Kohta se jo talvi tuleekin!”

Entinen pakanallinen juhla, mittumaari (ruots. midsommar), on ajan myötä muuttunut ja saanut aikaisemmasta täysin riippumattoman kristillisen sisällön, myös uuden nimen. Samoin on käynyt myös monille muille esikristillisille ilmiöille. On täysin oikeutettua väittää, että tässä kehityksessä näemme sen, kuinka inhimillistä ja kuinka kulttuuria kunnioittavaa kristillisyys parhaimmillaan ja kestävimmillään on.

Kristinuskon vahvistaessa asemiaan ja liturgisen kalenterin kehittyessä kirkko alkoi viettää keskikesän pakanajuhlan sijasta samoille päiville vääjäämättömästi osuvaa pyhän Johannes Kastajan syntymäjuhlaa. Herran syntymän ilmoittamista eli Marianpäivää vietetään yhdeksän kuukautta (normaalin raskausajan verran) ennen joulua, siis 25. maaliskuuta. Ja toisaalta Raamatun mukaan Johanneksen äiti Elisabeth oli “kuudennella kuukaudella” silloin, kun enkeli ilmoitti Marian raskaudesta (vrt. Luuk. 2:26-38). Näin ollen Johanneksen syntymä osuu kolme kuukautta Marianpäivän jälkeen, kuusi kuukautta ennen joulua.

Giotto: Marian käynti Elisabethin luona (1310-luku)

Giotto: Marian käynti Elisabethin luona (1310-luku)

Summa summarum: Pyhän Johannes Kastajan syntymää vietetään 24. kesäkuuta. Se on kirkossa korkea-arvoinen juhla eli niin sanottu juhlapyhä (sollemnitas). Mutta kuka Johannes oli?

Kirkko kutsuu Johannesta Herran, Jeesuksen, edelläkävijäksi (praecursor). Johanneksen äiti Elisabeth oli Neitsyt Marian vanha sukulainen, jonka ei pitänyt enää tulla raskaaksi. Kuitenkin Maria sai enkeliltä kuulla, että Jumala kaikkivoipaisuudessaan oli tehnyt senkin mahdolliseksi, sillä “Jumalalle mikään ei ole mahdotonta” (Luuk. 2:37). Aikuisena Johannes julisti taivasten valtakunnan tulemista, kutsui ihmisiä kääntymykseen ja parannukseen ja sai lopulta kastaa itse Jeesuksenkin (vrt. Matt. 3), vaikka totesikin, ettei ollut siihen kelvollinen:

Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu. (Luuk. 3:16-17)

Joachim Patinir: Kristuksen kaste (1515)

Joachim Patinir: Kristuksen kaste (1515)

Johanneksen profeetalliset sanat johtivat lopulta myös hänen julmaan kuolemaansa. Hän menetti henkensä — päänsä — neljännesruhtinas Herodes Antipaksen veljen vaimon tyttären vaatimuksesta. (vrt. Matt. 14)

Johanneksen elämäntien kuvasi ennakolta hänen oma isänsä Simeon:

Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle. (Luuk. 2:76-79)

Tänä juhannuksena voisimme keskikesän, auringon ja valon juhlan lisäksi pitää mielessä sitä Valkeutta, jota Johannes Kastajakin julisti ja jonka edellä hänen oli käytävä, kuolemaan saakka. Tämä Valkeus nimittäin loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville ja ohjaa jalkamme rauhan tielle.

Advertisements