Katolilaisena diasporassa

Tämän lyhyen artikkelin välityksellä haluan kertoa lukijoille, miten elän katolilaisena uskoani diasporassa, jossa lähimpään kirkkoon on matkaa 80 km. Kirkkomatka kieltämättä kauhistuttaa pituudellaan, mutta kaikkeen tottuu. Aikaahan siihen menee vain tunti. Luulen, että monella pääkaupunkiseudulla asuvalla kirkkomatka voi olla myös samaa luokkaa, vaikka etäisyys olisikin lyhyempi. En näe joka sunnuntaista matkaani vaivana tai pakkona, vaan suhtaudun matkaani haluna. Onhan eukaristia koko kristillisen elämän lähde ja huippu, niin kuin kirkon katekismus asian ilmaisee.

Tässä yhteydessä en lähde ei-katolilaisille selvittämään syvemmin, mikä eukaristia on ja miksi se on katolilaiselle niin tärkeä. Tällöin ajauduttaisiin kokonaan toiseen aiheeseen, joka taas ei ole tämän artikkelin tarkoitus.

Sunnuntaimessu alkaa klo 10.30, mutta sitä ennen on yleensä ruusukkorukous, johon yleensä osallistun. Koska monet seurakunnan alueella asuvat fyysisesti kaukana kirkosta, on ruusukkorukous haluttu yhdistää samalle päivälle päämessun kanssa. Arki-iltana järjestettynä se olisi kieltämättä haasteellista. Sunnuntaimessun jälkeen on kirkkokahvit, jossa tavataan muita katolilaisia ja joka on käytännössä lähes ainut kerta viikossa tavata muita uskovia ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia.

Vaikka olen päivät töissä, olen pyrkinyt löytämään aikaa itselleni, joka on mahdollistanut myös messussa käynnin jonakin arki-iltana. Olen ajoittanut matkani siten, että saapuessani kirkko olisi vielä tyhjä, sillä hektisessä ajassa on hyvä välillä irrottautua kaikesta ajallisesta ja vetäytyä hiljaisuuteen rukoilemaan. Elämääni kuuluu päivittäinen rukoileminen, mutta koen kuitenkin kirkossa rukoilemisen paljon helpommaksi ja syvällisemmäksi.

Sosiaalisen kanssakäymisen lisäämiseksi olemme joidenkin seurakuntalaisten kanssa aktivoituneet siten, että kokoonnumme 3–4 kertaa vuodessa yleensä lauantai-iltana Jyväskylään johonkin ravintolaan syömään ja keskustelemaan. Näissä kokoontumisissa heräsi ajatus esitelmäsarjan järjestämisestä kirkon eri elämän alueilta. Muutama esitys on jo takana. Viimeksi esitelmöitsijänä oli monsignore Rudolf Larentz kertomassa siitä, mikä ja mitä on Opus Dei. Lisää aiheita on jo listattu, kunhan saadaan vain esitelmöitsijä paikalle. Olemme kokeneet, että tapaamisemme ja erilaisen ohjelman järjestämisen kautta vaalimme ja lisäämme yhteisöllisyyttämme ja katolista identiteettiämme.

Heikki Paavisto

Advertisements