Pornografia – tie vapauteen vai orjuuteen?

cadenas-rotas70-luvulla rock bändit ostivat nahkahousunsa seksiliikkeistä, kun niitä ei muualta saanut. Tänä päivänä taas nuorilla 12-vuotiailla tytöillä näkee SM-henkisiä niittirannekkeita, esimerkiksi idolinsa Kate Perryn innoittamana. Kuka tahansa meistä, matkustaessaan töihin, kuunnellessaan radiota päivisin ja katsellessaan iltaisin televisiota, vastaanottaa tänä päivänä suuren määrän suoraan tai epäsuorasti seksuaaliseen aktiin viittaavaa materiaalia. Vahvasti pornahtavaa materiaalia pyörii erityisen paljon nuorille suunnatuissa medioissa, esimerkiksi musiikkivideoissa ja peleissä. Voimme huomata, ettei tämä ilmiö kohdistu vain K-18 -leiman ikärajan ylittäneisiin aikuisiin, vaan se osuu ja uppoaa myös lapsiin ja nuoriin. Esimerkiksi televisiossa näytettävä materiaali on nuorille suuri auktoriteetti. Jos TV:ssä mainostetaan tekopenistä, niin silloin on varmaan ihan normaalia ja hyvä juttu käydä ostamassa sellainen, ja sitten vaan sen kanssa ”treffeille”.

Tämä laajalle levinnyt ”erotisointi” tai seksuaalinen välinpitämättömyys ovat osa illuusiota. Illuusiota siitä, että tällaisessa ympäristössä ihminen on vapaa elämään juuri sellaista elämää kuin haluaa.

Heräsin ajattelemaan asiaa tarkemmin, kun jouduin joku aika sitten arjen erotisoinnin pahaa-aavistamattomaksi uhriksi. Katsoin turvalliselta kotisohvaltani televisiota, kun mainoksessa ruutuun ilmestyi naisen vartalo käsissään juomukas tekopenis. Sangen irstasta, eikä ihmisten pitäisi joutua kokemaan sellaista kotisohvaltaan! Seuraavana päivänä kuulin The Voicen radiokanavalta Suuresta Rakkauskyselystä (huomaa isot kirjaimet). Kysely levitti rakkauden varjolla perverssiä sanomaa kysymällä vastaajilta mm. sitä, kenen kotimaisen julkkiksen kanssa he haluaisivat seurustella tai harrastaa seksiä. Lisäksi haluttiin vastaus esimerkiksi klassikkokysymykseen siitä, onko koolla väliä. Todellisen rakkauden kanssa kyselyllä ei ollut paljoakaan tekemistä. Kyselyn takana ja sponsorina olikin radiokanavalla ahkerasti mainostava seksikauppa.

Huolestuin kuulemastani ja näkemästäni. Syy huoleeni on tämä:

Ihminen on kokonaisuus, joka koostuu fyysisestä ja henkisestä puolesta. Ihminen ei odota kahdeksaatoista ensimmäistä elinvuottaan, jotta aivot voisivat kasvaa täyteen laajuuteen, tehdäkseen sen jälkeen itselleen selonteon, josta rakentuu täysin objektiivinen maailmankuva. Täyttäessään 18 vuotta ihminen ei myöskään yhtäkkiä muutu kliinisen objektiiviseksi, ymmärtäen tästä lähtien aina muistuttaa itselleen, että mainos on mainos ja elokuva on elokuva, erottaen oman persoonansa täysin siitä, mitä vastaanottaa aistiensa kautta.

Ihminen on kuin sieni, joka jatkuvasti imee itseensä vaikutteita. Vaikutusten saanti alkaa jo äidin kohdussa. Kasvaessaan ihminen kokee fyysisiä ja henkisiä tuntemuksia, ajatuksia ja tunteita, ja on jatkuvassa tiedostavassa ja tiedostamattomassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, muistellen menneitä hetkiä, pohtien tulevia, lohduttaen muita jne. jne. Joka päivä ihminen saa ”ravintoa” erilaisista henkisistä ja fyysisistä ärsykkeistä. Jos ja kun meille syötetään tietynlaista (pornografista, eroottista, väkivaltaista jne.) ravintoa päivästä toiseen, joka tuutista, se muuttaa ihmistä – eikä parempaan suuntaan.

On väärin ja vaarallista ajatella, etteivät mainokset, kuvat, elokuvat ja muut ulkoiset ärsykkeet vaikuttaisi ihmiseen millään tavalla. Ihminen ei pysty erottamaan omaa fyysistä puoltaan henkisestä tai poistamaan kokonaan toista osaa yhtälöstä. Ihminen, joka kuvittelee, etteivät toistuvat pornografiset ärsykkeet vaikuta millään tavoin hänen henkiseen puoleensa, elää illuusiossa. Ihminen, joka toimii pornografisten ärsykkeiden varassa kuvitellen, ettei tällainen toiminta vaikuta hänen henkiseen puoleensa tai hänen ihmiskuvaansa, pettää itseään.

Todelliseen vapauteen kuuluu itsehillintä. Ihminen on joko viettiensä herra ja saavuttaa rauhan, tai hän on niiden orja, ja siis pohjimmiltaan onneton. Todellista vapautta kohti kulkeminen on, kun ihminen asettaa tavoitteeksi vapautumisen intohimojen orjuudesta ja vaistonvaraisten kiihokkeiden perässä juoksemisesta.  Tämä todellinen vapaus antaa mahdollisuuden katsoa elämäämme himottomin katsein ja antaa mahdollisuuden yrittää rakastaa vilpittömin sydämin. Viihde- ja mainosteollisuus puolestaan tuntuvat kehittyvän suuntaan, joka vapauden illuusion turvin pyrkii pitämään ihmisen orjuudessa. Erityisesti nuorten voi olla vaikea kasvaa henkiseen vapauteen ja aitoon rakkauteen, kun ympärillä ”rakkauskyselyssä” kysellään masturbaatiosta ja seksivälineistä, kun niin äitien kuin tyttärienkin pitää olla ”hot”,  ja  kun televisiossa juomupenikset heiluvat. Kuinka vaikeaa on löytää tie henkiseen vapauteen, kun yhteisö (tai yhteiskunta) ei enää tue tässä ponnistelussa? Vaikutuksia voitaneen nähdä esimerkiksi teiniprostituution yleistymisessä (http://yle.fi/uutiset/teinien_seksikaupasta_vaietaan_suomessa/6668475).

Vapauteen kasvaminen ja itsensä hillitsemisen oppiminen vaatii aikaa. Jos olet masturboinut pornografisen materiaalin kanssa lähes päivittäin viimeisen 15 vuoden ajan, ei kelkan kääntäminen kohti vapaampaa elämää tapahdu hetkessä. Yksi oivallus voi kuitenkin helpottaa tehtävää: Ihminen ei ole eläin, vaan hänellä on vapaa tahto. Ensimmäinen askel vapauteen voisi olla ”ruokavalion” vaihto. Koska täydellinen ”pornopaasto” vaatisi todennäköisesti laput silmillä ja kuulosuojaimet korvilla kulkemista ja television ja tietokoneen välttelemistä, ruokavalioon voisi yrittää lisätä erotisoimatonta viihdettä tai peräti henkevää materiaalia. Henkinen puolesi (sielusi) tarvitsee uutta ravintoa alkaakseen elämään vapaasti!

Lopuksi laitan vielä linkin haastattelun Ted Bundyn viimeisiltä hetkiltään ennen teloitustaan (http://www.youtube.com/watch?v=nsVJ8p1UPc8). Tämä ääritapaus Ted Bundy kertoo omakohtaisen kokemuksensa miten pornografinen ja väkivaltainen materiaali vaikutti hänen elämäänsä.

Antti Kuhlberg

Advertisements