Kristinusko ja tiede ristiriidassa?

Voiko Jumalaan uskovaa kristittyä pitää varteenotettavana tieteentekijänä? Uskooko kokenut tieteentekijä vielä kaikkien vuosien jälkeen lapsena saatuihin kristinuskon oppeihin? Tai onko kristinuskon ja tieteen välillä ristiriitaa? Onko uskova tiedemies kuin ketjussa tupakkaa poltteleva maratoonari, joka ei tiedä tupakoinnin haitoista kestävyyslajeissa?

Vatikaanin observatorio sijaitsee paavillisen kesäasunnon yhteydessä Castel Gandolfossa.

Vatikaanin observatorio sijaitsee paavillisen kesäasunnon yhteydessä Castel Gandolfossa.

Tähdet ja avaruus. Siinäpä vasta mielenkiintoinen aihe. Itseäni avaruus on kiehtonut lapsesta saakka. Viime vuosina olen nähnyt ja kuullut julkisuudessa monia tähtitieteen professoreiden mietteitä maailmankuvasta. Luin myös Esko Valtaojan kirjaa ”Kosmoksen siruja”, jonka pohjalta innostuin kirjoittamaan asiasta.

Yksi Valtaojan ajatuksista on: ”Mitä enemmän yksittäinen ihminen tietää häntä ympäröivästä maailmasta, sitä vähemmän hän uskoo kristinuskon perusteisiin”. Aihe on sydäntäni lähellä, koska olen ennen itsekin ajatellut näin.

Alla on Valtaojan laatima lista asioista, joissa tiede ja kristinusko ovat joutuneet törmäyskurssille ja jotka Valtaojan mukaan ovat ratkaisevia murroksia tiedeyhteisön vähenevälle uskolle kristinuskon Jumalaan. Olen kirjoittanut listan kohtiin omat ajatukseni niiden merkityksestä. Valtaojan tekstin, jossa on hänen omat selvityksensä joka kohdalle, voi kokonaisuudessaan lukea artikkelista nimeltä ”Seitsemän prosenttia, eli miksi tutkija ei usko?”. Artikkeli löytyy ainakin Valtaojan kirjasta Kosmoksen siruja.

1. ”Maa ei ole keskipiste”

Tämä on totta. Kaikki taivaankappaleet eivät kierrä Maata, vaan Maa on yksi aurinkoa kiertävä planeetta muiden joukossa. Toki planeetallamme on ihmisiä, ja planeettamme on muutenkin ainoa planeetta tuntemassamme maailmankaikkeudessa, joka kykenee ylläpitämään elämää.

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, jossa Jumalan luomistyöstä kerrotaan, luomistyö etenee ”vähemmän täydellisestä täydellisempään” (Katolisen kirkon katekismus, 342), huipentuen ihmisen luomiseen viimeisenä, eli kuudentena päivänä. Ensimmäisenä päivänä maa oli autio ja tyhjä ja Jumala loi valon pimeyteen ja nimitti valon päiväksi ja pimeyden yöksi. Tähdet, auringon ja kuun hän loi neljäntenä päivänä. Olisiko tässä ristiriitaa? Voivatko nämä jakeet olla vain vertauskuvallisesti otettavia? Pitäisikö maailmankaikkeuden myös pyöriä kirjaimellisesti meidän ympärillämme, jotta mikään Raamatun kirjoista olisi totta?

2. ”Luonnonlait hallitsevat maailmaa”

Omena putoaa puusta painovoimalain mukaisesti ja tulehdus paranee antibiootilla. Mitään ihmeitä ei tapahdu, vaan ”luonnonlait hallitsevat maailmaa”. Tai maailmankaikkeutta. Ja miksi niitä ihmeitä oikein tapahtui Raamatun aikoihin mutta ei enää nykyisin?

Luonnonlait itsessään eivät mielestäni puhu Jumalaa vastaan. No, mitä sitten on ihmeille tapahtunut, nyt kun selityksiä ja instrumentteja niiden havaitsemiseen löytyy rutkasti?

Uskon, että Raamatussa esiintyvät ihmeet todella tapahtuivat. Mutta missä ihmeet nyt sitten ovat? Itse en kiellä, eikä kiellä kirkkokaan, ettei ihmeitä voisi tapahtua tänäkin päivänä. Katolinen kirkko julistaa ihmisiä pyhimyksiksi. Ellei henkilö ole kuollut marttyyrina, vaaditaan pyhäksi julistamiseen kaksi kuoleman jälkeistä ihmettä. Pyhimyksiä on katolisessa kirkossa jo noin 7000, ja heistä moni on todistetusti saanut ihmeitä aikaan. Yksi uusimmista pyhäksi julistamisista oli viime keväänä, kun Johannes Paavali II ja Johannes XXIII julistettiin pyhiksi.

Haluan tässä kuitenkin keskittyä tarkastelemaan Vanhan ja Uuden testamentin (VT:n ja UT:n) tapahtumia.

Alussa Jumala ilmaisi itsensä ihmisille ja kävi yhdessä heidän kanssaan läpi monta tapahtumaa. Yksi keskeinen tapahtumasarja on, kun Mooses johdattaa Israelilaiset pois Egyptin orjuudesta. Jumala ilmestyy Moosekselle Siinainvuorella ja antaa hänelle lait. VT:n profeetat, historiankirjat ja viisaiden kirjoitukset ovat kristinuskon perusta – jotakin, mille on alettu rakentaa Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta.

Näin Jeesuskaan ei ilmesty Jerusalemiin omine ajatuksineen tyhjän päälle, vaan Vanha testamentti oli ollut olemassa jo vuosisatoja ennen Jeesuksen syntymää. Juutalaiset ennen Jeesuksen syntymää odottivat Vapahtajan tuloa. Vanhan testamentin ja Uuden testamentin aikaväli on noin 400 vuotta.

Myös UT:ssa on paljon ihmetekoja. Esimerkiksi otan Johanneksen evankeliumin, jossa Lasaruksen henkiin herättäminen on varsin kouriintuntuva todellinen ihme, eikä mikään sen ajan lääketieteellinen lapsus: Jeesus herättää henkiin Lasaruksen, joka on jo neljättä päivää kuolleena. Lasaruksen sisar, Martta, yrittää estellä Jeesusta ja sanoo: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.”

Mutta jokin ihmeellinen tapahtumahan ei kerro itsessään vielä yhtään mitään. Jos näkisit samanlaisen tapahtuman, ehkäpä päähäsi tulisi vain entistä enemmän kysymyksiä vastausten sijaan. Ihmeet itsessään eivät todista vielä muuta, kuin että jotain on tapahtunut.

Jopa Tuomas, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, ei uskonut Jeesuksen ylösnousseen vaan sanoi: ”Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Viikon kuluttua Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen, jolloin Tuomaskin oli paikalla. Jeesuksen näytettyä naulanjäljet käsissään Tuomaskin uskoi.

”Epäileviä Tuomaita” on maapallolla varmasti monia mutta saisiko tänä päivänä keskuudessamme esiintyvä Jeesus nämä ”epäilevät” uskomaan Jumalaan? Tänä päivänä Jeesus ei fyysisesti kävele keskuudessamme, eikä Mooses puhu Jumalan kanssa Siinain vuorella. Jumala on tehnyt tämän osan työstään ihmisten parissa, ja siitä meille on syntynyt Raamattu. Nämäkin Raamatussa esiintyvät ihmeet ovat tapahtuneet monien vuosisatojen aikana. Raamattu myös kertoo, että kaikki ihmetekoja nähneet eivät välttämättä vielä uskoneet Jumalan ilmoitusta.

Luin Ursan Maailmankaikkeus 2013-2014 -vuosikirjasta, että maailmankaikkeuden kokonaisenergiasta on pimeää energiaa 72,8 %, pimeää materiaa 22,7 % ja näkyvää ainetta 4,6 %. Pimeän aineen olomuotoa ei tunneta, koska se on vain vähän vaikutuksissa näkyvän aineen kanssa. Kiehtovaa.

Minusta pimeä aine vahvistaa ajatukseni siitä, että vielä tänäkin päivänä tieteessä ja jokapäiväisessä arjessa voi tapahtua asioita, jotka ovat meidän nykytekniikan instrumenttien ja anturien tavoittamattomissa.

Jeesuksen sanat Tuomaalle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.

3. Ajan ja avaruuden loppumattomuus

Maailmankaikkeus on niin suuri kuin vain pystymme kuvittelemaan. Sitten kerro se vielä parilla miljardilla, ja saat ehkä käsityksen sen miljardinosasta. Hyvä.

Puhuuko tämä suuri tila Jumalan olemattomuutta vastaan? Tai entäpä se, että viimeisimmän tiedon mukaan maailmankaikkeus laajenee loputtomasti? Ensin se räjähti, ja nyt se laajenee laajenemistaan, ja kuihtuu ja häviää, kunnes vain muutama atomi vilkuttaa toisilleen siinä tämänhetkistä asetelmaakin miljardi kertaa suuremmassa maailmankaikkeudessa? Mitä järkeä on luoda tämä maailmankaikkeus ja sitten piilottaa ihmiset niin pieneen osaan sitä kokonaisuutta?

Minulle tämä maailmankaikkeuden koko kertoo Jumalan suuruudesta sekä hänen suuresta suunnitelmastaan, jota me emme kokonaisuudessaan vielä tiedä ja käsitä. Pala palalta se fyysinen suuruus ja ihmeellisyyskin meille ihmisille valkenee, kiitos tieteentekijöiden!

4. Biologinen evoluutio

Eikö sen pitänyt olla niin, että Jumala loi ihmisen, eikä niin, että joku eläin loi ihmisen, niin kuin evoluutiossa tuntuu tapahtuneen? Ovatko sitten evoluutio ja kristinusko toisensa poissulkevia?

Luomiskertomus aloittaa Vanhan testamentin, joka on Raamatussani kokonaisuudessaan noin 1100 sivua pitkä. Luomiskertomus on kuitenkin vain reilun sivun mittainen. Sellainen määrä informaatiota ei voi sisältää kaikkia yksityiskohtia.

Ei ole evoluutioteorian eikä Raamatun vastaista todeta, että jossain vaiheessa ihminen syntyi ja se tapahtui Jumalan kautta. Niin eläimet kuin ihmisetkin ovat Raamatun mukaan Jumalan luomia. Jumala antoi ihmiselle sielun ja järjen ja omantunnon. Miksei se olisi voinut tapahtua evoluution kautta? Jossain vaiheessa ihminen kuitenkin ilmestyi maapallollemme ja saavutti – tai hänelle annettiin – ne fyysiset ja henkiset kyvyt, jotka meillä tänäänkin on.

5. Tyhjästä syntynyt

Alkuräjähdys. Tyhjästä syntyminen. Sehän ei ole mahdollista luonnonlakien mukaan. Alkuräjähdys voisi siis olla juuri yksi esimerkki tieteen ja kristinuskon sopusoinnusta?

Mutta ei tässä kuulemma ole varsinaista sopusointua. Valtaoja ei näe tarvetta sille, että kosmoksella olisi jokin syy tai luoja. Stephen Hawking on kuulemma ehdottanut, että maailmankaikkeus voi olla kirjaimellisesti sattumalta tyhjästä syntynyt kvanttifluktuaatio. Myös Kari Enqvist, kosmologian professori Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta, kuvailee kosmologien yhtä suosikkiteoriaa: maailmankaikkeus on yksi kupla maailmankaikkeuksien loppumattomassa ketjussa, kuten uudet inflaatioteoriat vihjaavat.

Olenko valmis uskomaan tällaisia teorioita, mutta en Raamatussa kuvattuja Israelin kansan kokemuksia, koska tieteellinen näyttö puuttuu? Teorioista on vaikea sanoa mitään, kun oma osaamiseni ei siihen riitä. Aika kovaa kamaa varmasti tuo kvanttifluktuaatio, jos siihen törmäisi vaikkapa koulukirjassa. Omassa päässäni tämä suosikkiteoria ei vielä riitä ajamaan kristinuskoa ja tiedettä sovittamattomaan ristiriitaan. Mutta mitä itse tuumaat?

6. Elämä maailmankaikkeudessa

Kävimmekin jo läpi kuinka iso tämä maailmankaikkeus onkaan: kuvittele se niin isoksi kuin vain pystyt. Kerro se sitten miljardil… No joo. Ei käydä sitä enää läpi. Maapallon kaltaisia aurinkokuntia löytyy koko ajan lisää, ja tästä valtavasta maailmankaikkeudesta on kaikella todennäköisyydellä löydyttävä elollista elämää. Mitä jos elollista elämää löytyy maapallon ulkopuolelta, olisiko se vastoin Jumalan luomiskertomusta?

Täytyy muistaa, että elämme maailmankaikkeudessa, jossa toista sivilisaatiota ei ole löytynyt. Sen takia konkreettista tieteen ja kristinuskon ristiriitaa ei ole, tai jos on, niin vaaka on mielestäni kallistunut kristinuskon puolelle. Olemme yksin Jumalan luomia.

Jos maapallon ulkopuolinen elämä ja sivilisaatio löytyvät, niin todistaako se lopullisesti Jumalan luomistyötä vastaan? Sellaisessa tilanteessa, jossa älyllistä elämää löytyisi maapallon ulkopuolelta, haluaisin kysyä tältä kansalta heidän omasta historiastaan, Jumala-käsityksestään jne. Entäpäs jos he ovat 385 tai jopa 395 miljoona vuotta kehityksessään edellä meitä ihmisiä, emmekä yksinkertaisesti pysty kommunikoimaan heidän kanssaan: ”ÄÖÖÖHHNNNGGGHHRZZZZVVTRHH?=)(/&(%)¤=)”?

Pystymmehän me Jumalankin kanssa kommunikoimaan, vaikkemme olekaan yhtä viisaita? Mutta entäs jos emme pystyisikään kommunikoimaan näiden uusien löydösten kanssa? Tulisiko silloin Raamattu ja tiede viimeistään todeta täysin toisensa poissulkeviksi?

Lähtökohtaisesti muun elämän löytyminen maailmankaikkeudesta ei mielestäni sodi Jumalan ilmoitusta vastaan. Uskon, että koko maailmankaikkeudellakin on paikkansa Jumalan suunnitelmassa. Mitään turhia kohtia ei pitäisi maailmankaikkeudessamme olla. ”Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu” (Matt. 10:29). Me olemme merkittävä osa sitä suunnitelmaa, koska Jumala lähetti oman Poikansa meitä pelastamaan.

7. Eläinten ja koneiden sielut

Viimeisenä Valtaojan listassa on murros tietoisuuden tutkimuksen alalta. Tutkimusten mukaan alkaa yhä enemmän näyttää siltä, että se, mitä sanomme sieluksi, on vain evoluution aivoihimme tuottaman tietokoneohjelman sivutuote, sen esiin tullut ominaisuus. Eläimilläkin on tietoisuuden esiasteita; missä siis on ihmisen ainutkertaisuus Jumalan kuvana? Jo lähitulevaisuudessa tietokoneiden tehot ovat sitä luokkaa, että ne kykenevät ihmisen ajattelukyvyn ylittäviin suorituksiin. Onko koneilla silloin sielu? Olemmeko me silloin niiden luojina niiden jumalia?

Jos olisimme sattumanvaraisesti, mutaatioiden kautta syntynyt laji, niin olisihan se mielenkiintoista nähdä, mihin ihminen ja muut eliölajit kehittyisivät esimerkiksi yllä mainittujen, erittäin mielenkiintoisten (385 TAI 395 miljoonaa vuotta) aikojen kuluessa. Kommunikointi näiden tulevaisuuden eliöiden kanssa saattaisi kuitenkin osoittautua haasteeksi (”NNGGGÄÄÄÄÖÖÖHHFFRFRFR:;_;_”””###=?!=¤?”).

Eläimillä ja ihmisillähän on paljon yhteistä. Varmasti eläimillä on myös tietoisuuden esiasteita. Esiaste on kuitenkin ratkaisevasti jotakin muuta kuin itse asia. Simpanssin ja ihmisen DNA-perimä näyttäisi olevan hyvin pitkälti (noin 96-prosenttisesti) samanlainen, mutta lopputuloshan on jotain hyvin erilaista. Uutisissa ei ole vielä kerrottu ensimmäinen simpanssin astelleen kuun pinnalla! Sanoisin, että esiasteesta on vielä pitkä matka (kenties tuo 385 miljoonaa vuotta?) siihen itseensä.

Entäpä tietokoneiden tehot, jotka ylittävät jo lähitulevaisuudessa ihmisen ajattelukyvyn?

Näinhän on jo tapahtunutkin, jossain mielessä: ”Mä haluisin auttaa sua, mutta kun tää kone ei anna mun” on tämä yllättävän monesti kuultu lausahdus asiakaspalvelutiskiltä. Mutta jos niin tehokkaita koneita alkaisi esiintyä, vaikkapa tulevaisuudessa, entistä tiuhempaan tahtiin, niin jäisikö ihminen silloin passiivisena jumalana seuraamaan koneiden nopeaa toimintaa asiakaspalvelutehtävissä ja unohtaisi oman tehtävänsä luomakunnassaan? Toivottavasti ei! Mitä itse tulevaisuuden tietokoneisiin ja koneiden sieluihin tulee, niin kristilliseltä kantilta ei koneiden sielujen kohtaloa tarvitse pohdiskella. Niillä ei sitä ole.

Raamatun ydinsanoma ei ole kuvailla Jumalan luoman universumin hienouksia tai fysiikan lakeja, vaan kertoa ihmisille Jumalasta, Jumalan luomistyöstä, rakkaudesta ja hyvyydestä. Jumala ei ole inspiroinut profeettojaan ja sanansaattajiaan kertoakseen ihmisille, luotiinko maailma 5 vai 13,7 miljardia vuotta sitten, vaan kertoakseen heille siitä suunnitelmasta, joka hänellä on ihmistä varten.

Lopuksi vielä Katolisen kirkon katekismuksena kohdasta 2293 (linkki: http://katolinen.fi/?page_id=7279): ”Tiede ja tekniikka ovat arvokkaita välineitä, kun ne asetetaan ihmisen palvelukseen ja kun ne edistävät kaikkien kokonaisvaltaista kehittymistä ja hyvinvointia. Ne eivät kuitenkaan kykene itsestään käsin ilmaisemaan olemassaolon ja inhimillisen edistyksen tarkoitusta. Tiede ja tekniikka ovat olemassa ihmistä varten; niiden synty ja kehittyminen ovat ihmisen työn tulosta. Näin tieto niiden perimmäisestä päämäärästä ja rajoista löytyy ihmispersoonasta ja hänen moraalisista arvoistaan.”

Oma loppupäätelmäni on, että tiede ja kristinusko eivät ole keskenään ristiriitaisia. Risto Heikkilä kirjassaan ”Tähtitaivaan merkityksiä” kirjoittaakin mielestäni tästä hyvin: ”Kysymys on erilaisista hahmottamistavoista. On olemassa tieteellinen ja toisaalta teologinen tapa lähestyä totuutta. Tässä tapauksessa kaksi eri hahmottamistapaa mutta ei kahta eri totuutta. ”

”Mikään luonnossa ei tutkijoiden suuren enemmistön mielestä näytä todistavan Jumalan olemassaoloa (jos ei toisaalta olemassa olemattomuuttakaan).” (Esko Valtaoja)

— Antti Kuhlberg —

Advertisements