Eduskuntavaalit 2015: kristityn äänestäjän opas

äänestyslippuSuomi äänestää jälleen kerran sunnuntaina, 19. huhtikuuta eduskuntavaaleissa valitakseen uudet 200 kansanedustajaa seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Ennakkoäänestys käynnistyy jo 8. huhtikuuta ja monella varmaan alkaa viimeistään tässä vaiheessa pyöriä mielessä, kenelle äänensä antaisi.

Keinoja sopivan ehdokkaan läytämiseksi on monia ja erilaiset vaalikoneet ovat helppo tapa verrata omia näkemyksiään ehdokkaiden mielipiteisiin. Mutta miten nämä näkemykset ovat muodostuneet ja mihin ne oikein perustuvat? Onko olemassa muuttumattomia, yleisiä periaatteita, joiden tulisi ohjata äänestämistämme? Näin vaalien alla minua kiinnosti selvittää katolisen äänestäjän näkökulmasta tuleeko meidän ehdokasta valitessamme toimia omantuntomme ja henkilökohtaisten vakaumustemme pohjalta vai olisiko niiden lisäksi huomioitava jotain muutakin? Mitä katolinen kirkko opettaa roolistamme ja vastuustamme äänestäjinä?

Netissä surffaillessani satuin törmäämään Catholic Answersin julkaisemaan äänestysoppaaseen ”Voter’s guide for serious Catholics”, joka on luettavissa PDF-muodossa oppaan nimen hyperlinkkiä napsauttamalla. Opas esittelee tiiviissä muodossa ne keskeisimmät asiat, jotka katolisen äänestäjän tulisi ottaa ehdokastaan valitessaan huomioon. Valinta kiteytyy viiden ydinkysymyksen ympärille, jotka ovat ratkaisevassa roolissa sopivan ehdokkaan määrittämisessä. Ne eivät jätä juurikaan liikkumavaraa tulkinnoille ja kanta niihin voi olla vain joko myönteinen tai kielteinen, puolesta tai vastaan.

Mitkä sitten ovat nämä viisi edellä mainittua kriittistä vedenjakajaa? Käyn ne seuraavaksi lyhyesti läpi ja lopuksi käsittelen muutamia, yleisiä ehdokkaan valintaan ja äänestämiseen liittyviä periaatteita.

1) Abortti: Se, että abortti on yksi viidestä ratkaisevasta kysymyksestä ei varmaan tule yllätyksenä kenellekään. Katolisen kirkon kielteinen kanta aborttiin on laajalti tunnettu asia. Äänestysoppaassa viitataan Paavi Johannes Paavali II:n kiertokirjeeseen ”Elämän ilosanoma – ihmiselämän arvo ja koskemattomuus” (Evangelium Vitae), jonka mukaan katolilaisen ei tule milloinkaan noudattaa, kampanjoida tai äänestää abortin sallivan lainsäädännön puolesta (Evangelium Vitae, 73). Näin ollen, ehdokkaiden suhtautuminen aborttiin muodostuu ratkaisevaksi myös äänestyspäätöksen kannalta.

2) Eutanasia: Eutanasiassa, josta usein puhutaan myös ”armomurhana”, on kyse vanhuksen tai sairaan ihmisen elämän päättämisestä tilanteessa, jossa tämä on itse siihen kykenemätön. Katolisen kirkon mukaan elämän riistäminen toiselta ei ole missään olosuhteissa sallittava teko. Edellä mainittu paavi Johannes Paavali II:n kiertokirje puhuu tällöin väärällä tavalla suuntautuneesta myötätunnosta. Todellinen myötätunto ei voi käsittää luonnostaan pahan teon tahallista tekemistä toiselle (Evangelium Vitae, 73).

3) Kantasolututkimukset ihmisalkion kantasoluista: Ihmisalkiot ovat ihmisiä ja kuten Paavillisen perheneuvoston vuonna 1983 julkaisemassa perheen oikeuksia käsittelevässä peruskirjassa (Perheen oikeuksien peruskirja, 4b) todetaan, ihmisarvon kunnioittaminen poissulkee ihmisalkion manipuloimisen tai sen hyödyntämisen. Äänestysoppaassa korostetaan, että kantasolututkimusta voi tehdä myös aikuisten kantasoluista ilman että toimenpiteestä seuraa tälle vahinkoa. Näin ollen ihmisalkioiden kantasolujen käyttö ei ole perusteltavissa ja sitä kautta mahdollisesti saavutettavissa olevat hyödyt eivät tee ihmisalkioiden elämän tuhoamista oikeutetuksi.

4) Kloonaus: Ehdokkaiden suhtautuminen kloonaukseen sekä tekniikoihin, joiden tarkoituksena on tuottaa ihmiselämä keinotekoisin keinoin (esim. partenogeneesin ja ihmisalkioiden jakamisen kautta) on myös ratkaisevassa asemassa äänestyspäätöstä tehdessä. Katolisen kirkon uskonopin kongregaatio on määritellyt julkaisussaan ihmiselämän alun kunnioittamisesta ja suvunjatkamisen arvokkuudesta (Instruction on Respect for Human Life in its Origin and on the Dignity of Procreation, 1:6), että nämä keinot ovat moraalilain vastaisia. Niihin liittyy myös ”hylättyjen” tai ”epäonnistuneiden” ihmisalkioiden tuhoaminen, joista jokainen on kuitenkin ihminen.

5) Samaa sukupuolta olevien avioliitto: Suomessa hyväksyttiin viime marraskuussa lakiehdotus, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien välisen avioliiton. Katolisen kirkon mukaan avioliitto on mahdollinen vain miehen ja naisen välillä. Uskonopin kongregaatio on määritellyt, että tilanteessa, jossa samaa sukupuolta olevien avioliittoa koskevaa lakiehdotusta käsitellään ensimmäistä kertaa lakiasäätävässä kokouksessa, katolisilla lainsäätäjillä on tuolloin velvollisuus tuoda kielteinen kantansa ehdotukseen selkeästi ilmi sekä myös äänestää sitä vastaan (Considerations regarding Proposals to Give Legal Recognition to Unions between homosexual Persons, 10). Sama periaate toimii ohjenuorana myös riviäänestäjillekin.

*  *  *

Yleisesti ottaen koskaan ei tulisi äänestää sokeasti aikaisempien äänestystottumustensa, puoluekannan tai vaikka lapusuudenkodista tutuksi tulleen poliittisen aatteen mukaisesti. Myöskään ehdokkaan mediataidoilla, sanavalmiudella tai ulkonäöllä ei tulisi olla painoarvoa, mikäli hänen kantansa muutoin ovat moraalilain vastaisia. Tarvittaessa voi ja kannattaa aina olla suoraan yhteydessä ehdokkaisiin, mikäli heidän kantansa edellä mainittuihin ydinkysymyksiin on jäänyt epäselväksi.

Oppaassa muistutetaan, että ketään ei tulisi myöskään äänestää tiettyyn kirkkokuntaan kuulumisen perustella. Kunkin ehdokkaan kannat edellä yksilöityihin avainkysymyksiin tulisi aina selvittää ennen äänestyspäätöksen tekemistä. Vaikka jokin ehdokas olisi muilta osin samoilla linjoilla moraalilain periaatteiden kanssa, mutta puoltaisi eutanasiaa, ei häntä tulisi äänestää. Poikkeuksena voisi olla tilanne, jossa kaikkien ehdokkaiden kannat olisivat yhtä lailla moraalilain vastaisia. Tällöin tulisi aina valita ehdokas ”pienimmän mahdollisen vahingon” periaatteella, eli ratkaisu tehtäisiin vertailemalla ehdokkaiden kantoja muihin, vähemmän tärkeisiin kysymyksiin.

Joskus saattaa tuntua siltä, että äänestämättä jättäminen on ainoa moraalisesti oikea ratkaisu. Äänestysoppaassa kehotetaan tällöin pohtimaan, onko tässä nimenomaisessa tilanteessa päätös omiaan edistämään hyvää ja rajoittamaan pahaa.

Yleisesti ottaen omatunto on hyvä apu oikean ratkaisun tunnistamisessa. Jotta omatunto voisi toimia oikealla tavalla, sen täytyy tietää, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Tässä korostuukin yksilön vastuu ottaa aktiivisesti selvää asioista. Vuosien saatossa katolinen kirkko on tehnyt valtavan työn määrittäessään selkeät kannat erilaisiin mieltä askarruttaviin moraalisiin kysymyksiin. Internetin ansiosta kaikilla on nyt pääsy tähän tietopaljouteen, milloin ja mistä päin maailmaa tahansa. Tietoa on myös saatavilla tiivistetyssä ja helppotajuisessa muodossa, mistä referoimani äänestäjän opas on hyvä esimerkki. Otetaan siis joukolla selvää asioista, vastauksia kyllä löytyy!

— Janina Juuti —

Advertisements