Kun luonnollisesta tulee luonnotonta

family handsLuin toukokuussa Ylen nettiuutisista, kuinka ”suomalaisten ihannoima synnytystahti on terveysriski koko perheelle”. Kirjoituksessa kerrottiin Väestöliiton tutkijan, Venla Bergin, ja tutkimusprofessori Mika Gisslerin tulkintoja Väestöliiton perhebarometrista, jonka mukaan yli puolet suomalaisista pitää ihanteellisena sisarusten ikäerona maksimissaan kahta vuotta.

Artikkelin mukaan ihmisen ”luonnollinen lisääntymisväli” on 3-4 vuotta. Jäin ihmettelemään tätä ”luonnollisuuteen” pohjautuvaa argumenttia. Millä perusteella tietty lisääntymisväli on ”luonnollinen”, ja millä perusteella ”epäluonnollinen”? Artikkelissa kerrotaan, että tällainen ”luonnollinen” olotila vallitsi Suomessa vielä 1970-luvulla. Luonnollisuus-argumentti puolestaan perustellaan sillä, että 3-4 vuotta on ”ihmisen lajityypillinen lisääntymisväli” metsästäjä keräilijä-yhteisöissä. Rehellisyyden nimissä artikkelissa todetaan myös, että nykyäidit syövät energiapitoisempaa ruokaa ja imettävät keskimäärin lyhyemmän aikaa kuin metsästäjä-keräilijä-äidit. Silti meidän annetaan ymmärtää, että ”epäluonnolliset” tapamme saattavat meidät metsästäjä-keräilijä-äitejä huonompaan asemaan, koska lyhyt raskausväli

  • lisää vakavien synnytyskomplikaatioiden riskiä
  • nostaa ennenaikaisen synnytyksen riskiä, joka taas nostaa lasten kehityshäiriöiden riskiä, ja
  • lyhentää sekä äidin että isän eliniän odotetta.

Jään miettimään, onko metsästäjä-keräilijöillä todellakin pidempi elinajan odote, vähemmän synnytyskomplikaatioita ja vähemmän kehityshäiriöitä. Ihmettelen myös, miksi 1970-luku toimii meille jonkinlaisena luonnollisuuden mittarina. Olivatko lisääntymisvälit luonnottomia ennen 1970-lukua?

Mikä on ”luonnollista”?

On hyvä muistaa, että tehokkaat syntyvyyden säännöstelyyn tarkoitetut välineet ja aineet ovat olleet perheillä käytössä vasta 1900-luvulta lähtien. Voidaanko tosiaan pitää ”luonnollisena” sitä, että syntyvyyttä säännöstellään kondomien ja e-pillereiden avulla? Eikö e-pillereiden käyttö ole minkäänlainen terveysriski? Entä olemmeko valmiit toteamaan, että ehkäisyvälineiden tuoma seksuaalinen vapaus on tuonut mukanaan melkoisia terveysriskejä? Näitä riskejä tuskin on metsästäjä-keräilijöillä. Heillä lienee kuitenkin melkoinen määrä muunlaisia, mm. alhaisemman ravitsemustason tuomia terveysriskejä, joiden takia tuntuisi intuitiivisesti vaikealta verrata heidän ”luonnollista lisääntymisväliään” meidän länsimaissa elävien ”luonnolliseen lisääntymisväliin”. Jos näitä kuitenkin lähdetään vertaamaan, niin eikö tutkijoiden pitäisi vetää se johtopäätös, että länsimaisten äitien hyvä ravitsemustaso ja lyhyemmät imetysajat ovatkin ”luonnottomia”?

Sanaa ”luonnollinen” käytetään mielestäni varsin usein väärin tai harhaanjohtavasti. Sillä voidaan perustella valikoivasti kaikenlaista. Itse voisin esimerkiksi väittää, ettei ole luonnollista olla sukupuoliyhteydessä ilman uuden elämän sikiämisen mahdollisuutta. Joku toinen taas kuittaisi, että raskaaksi tulemattomuus on luonnollista, jos hedelmöittymisen pysäyttää kondomi tai jokin ihmisen kehossa vaikuttava lääkeaine. Joku kolmas voisi eksyä väittämään, että kun kerran sairastuminen on luonnollista, ei sairauksiin tulisi puuttua kemiallisilla lääkeaineilla. Neljäs taas toteaisi, että halu elää on varsin luonnollinen tarve, ja luonnosta saatavista kemikaaleista valmistettujen lääkeaineiden käyttö elämän suojelemiseksi on täydellisen luonnollista.

Sanalle ”luonnollista” on vaikea hakea sisältöä eläinkunnastakaan: onhan eläimiä, jotka esimerkiksi vaaran uhatessa syövät omat poikasensa. Kaikenlainen voi olla ”luonnollista”. Ihmisen toimintaa ei kuitenkaan voi pidemmän päälle selittää luonnollisuuden käsitteen avulla. Ihminen on olento, jonka on mahdollista hyvin pitkälle valita ja päättää, miten toimia. Valinnat on tehtävä itse, oman eettisen ja moraalisen käsityksen pohjalta. Ihminen ei valitettavasti voi löytää omalle toiminnalleen suuntaa tai pitävää oikeutusta ”luonnollisuudesta” tai ”lajityypillisestä käyttäytymisestä”. Suunta ja oikeutus on etsittävä oikean ja väärän käsitteiden kautta.

Mikä on ”terveysriski”?

Elämä on vaarallista. Jostain syystä kuitenkin Väestöliitto ja Yle haluavat viestittää lapsiperheille, että juuri tiheään syntyvät lapset ovat ”terveysriski koko perheelle”. On yksi asia väittää, että on olemassa jokin optimaalinen lastensaantiväli, ja toinen asia väittää, että kahden lapsen saaminen kahden vuoden sisällä on terveysriski. Asiat olisi hyvä laittaa jonkinlaiseen perspektiiviin. Autolla matkustaminen on terveysriski. Kirjaston kirjojen lukeminen ilman hansikkaita ja julkisissa kulkuneuvoissa liikkuminen ilman hengityssuojainta ovat terveysriski. Vakuutustietojen mukaan kotona puuhastelu on terveysriski. Stressi on varmasti terveysriski (siihenkin viitataan artikkelissa), mutta stressiä aiheuttavat myös monet muut asiat kuin kahden lapsen saaminen kahden vuoden sisään. Kutsukaa vainoharhaiseksi, mutta mielestäni aikaisella kuolemalla pelottelu on jälleen yksi väline, jolla perhe-elämä ja lastensaanti koetetaan saattaa yhteiskunnassa epäedulliseen valoon.

Artikkelissa meitä muistutetaan siitä, että äidin kehon tulisi antaa toipua edellisestä raskaudesta – eikä uutta raskautta ilmeisesti lasketa ”luonnolliseksi” merkiksi siitä, että keho on toipunut. Raskaudenkin voi halutessaan nähdä ensisijassa kuormittavana terveysriskinä. Itse olen raskausaikanani kokenut, että kehoni tekee juuri sitä, mihin se on luotu: kyseessä ei ole mikään ylimääräinen, ”epäluonnollinen” ponnistus, vaan kehoni on (jenkkiarmeijan termein) ”all that it can be”. Se täyttää tiettyä tehtävää jokaisella solullaan. Jos elämäni lyhenee siksi, että olen elänyt täysillä, en osaa olla siitä pahoillani.

Kristillinen luonnollisuus- ja perhekäsitys

Meidän kristittyjen käsitys elämän arvokkuudesta pohjautuu siihen, että Jumala loi ihmisen kuvakseen. Jumala antaa elämän – Jumalalla on suunnitelma jokaista ihmispersoonaa varten. Voisimme sanoa, että kristillinen käsitys ”luonnollisesta” on enemmän teologinen kuin biologinen; Koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, Jumalan luonnon mukaisuus on ihmiselle luonnollista. Jumalan luonnon mukaista on elämän lahjoittaminen ja jokaisen ihmispersoonan rakastaminen ehdoitta.

Tästä seuraa, että kristitty pitää uutta elämää luovaa seksuaalisuutta niin suuressa arvossa, että haluaa varata sen Jumalan siunaamaan, uskolliseen avioliittoon. Tässä liitossa lapset nähdään Jumalan lahjana. Katolisen kirkon avioliittovalassa puolisot lupaavat ottaa vastaan ja kasvattaa heille syntyvät lapset. Kristityn parin käsitys lasten saannista ei siis ole niin suunnitelmallinen tai ohjelmallinen, kuin mitä meiltä nykyihmisiltä tunnutaan odottavan. Kristitty tietää avioliiton kutsumuksen valitessaan, että tämän kutsumuksen luonne on olla avoin uudelle elämälle – siis lapsille. Tästä lähtökohdasta johdettu perhekäsitys vapauttaa ihmisen elämään ihmisen elämää, yhteistyössä ja vuoropuhelussa Luojansa kanssa, vapaana yhteiskunnan tarjoilemista peloista.

— Miira Kuhlberg

Advertisements