Mukavuus on sairaus

Näin vähän aikaa sitten Kampin ostoskeskuksessa jotakin, joka pysäytti minut. Lyhytkasvuinen, vaikeasti kävelevä nainen työnsi pyörätuolissa istuvaa miestä. Pyörätuolin työntäminen ei todellakaan näyttänyt helpolta, mutta matkanteko eteni.

Ajattelin: monen mielestä varmasti tämä nainen tarvitsisi apua. Hän voisi itse olla autettavan asemassa, mutta sen sijaan hän auttaa toista, joka ei pysty lainkaan kävelemään. Itse kävelen aivan hyvin, mutta onko minusta auttamaan muita? On yksi asia antaa rahaa kuukausilahjoituksena tai sujauttaa pari euroa Punaisen Ristin keräyslippaaseen, ja toinen asia käyttää aikaansa toisen ihmisen auttamiseen.

Mietittyäni asiaa tarkemmin totesin, että passiivisuuteni suurin syy on mukava ja helppo elämä. Voisi kuvitella, että kun elämäni kerran on helppoa ja mukavaa, minulla olisi mitä parhain mahdollisuus auttaa muita. Sen sijaan mukavuus passivoi. Haluan mennä mukavaan kotiini lukemaan mieluisaa kirjaa, viettämään aikaa hauskan ystäväni kanssa tai pelaamaan jännää tietokonepeliä. Helppo elämäni saa minut ajattelemaan, etten ehkä osaa kuitenkaan auttaa ketään, jolla on vaikeaa. Ehkä apua tarvitseva lähimmäiseni pitää minua pinnallisena kummajaisena, joka ei ymmärrä mitään kärsimyksestä tai vaikeuksista. Toisin sanoen, ehkei apuani pidetä aivan niin eeppisen mahtavana, kuin itse haluaisin (=ylpeys).

stmartin

Pyhä Martinus leikkaa osan viitastaan köyhälle.

Tottuneisuus mukavuuteen ja pelko toisen Ihmisen aidosta kohtaamisesta tekee minut sairaaksi ja heikoksi aivan eri tavalla, kuin jokin fyysinen vamma. Mukavuus tekee minusta kyvyttömän auttamaan, vaikka fyysisesti kykenisin ehkä tekemään paljonkin hyvää lähimmäisteni hyväksi.

Paavi Franciscus kuvaa tällaista olotilaa apostolisessa kehotuskirjeessään Evangelii Gaudium (Evankeliumin ilo)”individualistiseksi masentuneisuudeksi”. Individualistinen masentuneisuus ”syntyy mukavuuteen tottuneesta ja saidasta sydämestä, sairaalloisesta pinnallisten mielihalujen etsinnästä ja eristyneestä omastatunnosta” (sivu 7). Myöhemmin Paavi toteaa lisäksi osuvasti: ”Hyvinvoinnin kulttuuri puuduttaa meidät” (sivu 43).

Ehkä kristillisessä paastoamisessa ja kieltäymyksen harjoittelussa – vaikka ihan pienissäkin asioissa – on enemmän sisältöä, kuin mitä olen ymmärtänyt. En kykene ”lähtemään itsestäni” ja lähentymään toista ihmistä ilman, että poistun hieman mukavuusalueeltani.

– Miira Kuhlberg

Advertisements