Äiti Maan huonontuva tila – Osa I

Kun Jorge Mario Bergoglio valittiin paaviksi vuonna 2013, hän valitsi nimensä 1100-luvulla eläneen Franciscus Assisilaisen mukaan. Franciscus Assisilainen oli erityisen huolestunut Jumalan luomakunnasta sekä köyhistä ja hyljeksityistä. Hän onkin suojeluspyhimys kaikille, jotka tekevät työtä tai tutkimusta luonnon saralla.

Pyhä Franciscus saarnaa linnuille.

Pyhä Franciscus saarnaa linnuille.

Paavi Franciscus on nyt julkaissut ”Laudato si’” (Ole ylistetty) -nimen saaneen toisen kiertokirjeensä ”huolenpidosta yhteistä kotiamme kohtaan” (suomenkielistä versiota vielä odotetaan). Paavi kirjoittaa siinä luonnon tilasta ja ihmisten toimista ja niiden seurauksista. Tämä kiertokirje pitää sisällään kuusi kappaletta, käsitellen luomakunnan tilaa tässä ajassamme, sisältäen kaiken mitä Maapallo pitää sisällään, ihmiset, eläimet ja kivet mukaan lukien. Tämä kirjoitus perustuu kolmeen ensimmäiseen kappaleeseen. (Eli jatkoa on mahdollisesti tulossa. Pysy kanavalla!)

Paavi muistuttaa, että kaikki on Jumalan luomaa. Se koskee myös ihmisiä, eläimiä, maita, meriä, matoja, jne. Vaikka ihminen on koko Jumalan luomakunnan kruunu ja erityisessä asemassa eläimiin ja kasveihin nähden, se ei tarkoita, että muun luomakunnan voisi jättää huomiotta tai käyttää sitä rajattomasti hyväkseen – ikään kuin kaiken voisi laskea resursseiksi ilman, että tiedostaa niiden todellisen arvon kokonaisuudessa. Ihmisille on Paavin mukaan suotu ”vastuuntuntoisen tilanhoitajan virka”. Kaikki luodut olennot ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa nähden, täydentäen toisiaan ja palvellen toisiaan.

Katolisen kirkon katekismus puhuu myös tämän puolesta. Seitsemäs käsky: ”Älä varasta” luo osaltaan perustan ottaa kantaa ympäristöämme koskeviin kysymyksiin: se vaatii myös luomakunnan koskemattomuuden kunnioittamista. ”Eläimet, kasvit ja eloton luomakunta on luonnostaan tarkoitettu menneen, nykyisen ja tulevan ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi. Maaperän rikkauksia, kasvi- ja eläinkuntaa ei ole lupa käyttää ottamatta huomioon moraalin vaatimuksia.” Lähimmäiseksi luetaan ”myös tulevat sukupolvet, jotka nekin vaativat kunnioittamaan luomakunnan koskemattomuutta.” Katekismus jatkaa eläimistä: ”Jo pelkällä olemassaolollaan ne ylistävät ja kirkastavat Jumalaa.”

Kaikkeen tähän on helppo yhtyä. Onhan luonto niin monimuotoinen, ja kaikella on oma paikkansa tai tehtävänsä luomakunnassa.

Haluan mainita tässä erikseen joitakin kohtia, joita Paavi Franciscus tuo kirjoituksessaan esiin kohdassa ”Mitä yhteiselle kodillemme on tapahtumassa?”:

Kulutusyhteiskunta

Kulutusyhteiskunta käyttää luonnon resursseja kiihtyvään tahtiin. Monesti tähän vääränlaiseen kehitykseen tarjotaan ratkaisuksi ihmisten syntyvyyden vähentämistä. Joidenkin osalta tämä on ajatusmalli, jolla yritetään oma holtiton kuluttaminen saada oikeutetuksi: ”Maapallo ei kestäisi, jos täällä olisi vielä enemmän ihmisiä kuluttamassa yhtä paljon kuin minä.” Maapallo ei pystyisi kestämään edes sellaisen kulutuksen pelkkiä jätteitä.

Puhdas vesi

Puhdas vesi on Paavin mielestä perustavanlaatuinen ihmiselle kuuluva oikeus. Moni ihminen on tänä päivänä ilman puhdasta vettä. Silti vettä käytetään huolettomasti, niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin maissa.

Teollisuusyritysten toiminta kehitysmaissa

Monikansalliset yritykset toimivat edullisemmin ja vapaammin kehitysmaissa – tavalla, joka ei tulisi länsimaissa kysymykseen. Yleisesti ottaen, kun tällaisen yhtiön toiminta lakkaa maassa ja yritys vetäytyy pois, jäljelle jää ongelmia luonnolle ja paikallisille ihmisille, kuten työttömyys, autioituneet kaupungit, luonnonvarojen ehtyminen, metsähakkuuaukiot, maatalouden ja paikallisen karjatalouden ehtyminen, avoimet kaivuualueet, revityt kukkulat ja saastuneet joet.

Torjunta-aineet ja kemikaalit

Torjunta-aineet ja kemialliset tuotteet, joita käytetään ympäri maailman, valuvat vesistöihimme, järviin ja meriin. Yhä useammin ihmisellä on tarve tulla väliin omilla toimillaan, korjaamaan itse aiheuttamiaan tuhoja. Esimerkiksi kun jokin kasveja pölyttävä laji kuolee pois, keksimme uuden keinon tai tuotteen paikkaamaan tätä lajia ja pitämään luonnon tasapainoa yllä keinotekoisesti. Mutta uusi tuote synnyttää uuden puutteen tai ongelman, jota korjaamaan tarvitaan jälleen uusi ihmisen tekemä ”työkalupakki”. Keksiessään yhä uusia toimia tilanteen paikkaamiseksi, tilanne johtaa usein pahojen tapahtumien sarjaan, aina uusien ”työkalupakkien” yrittäessä korjata edellisten tuhoja. Monasti näitä ”työkalupakkeja” tarjoavat ovat ensisijaisesti oman taloudellisen edun tavoittelevia yrityksiä, jotka vain pyrkivät tukemaan kulutusyhteiskuntaa ja sen haitallisia puolia.

Biodiversiteetti

Biodiversiteetin, eli luonnon monimuotoisuuden katoaminen, lajien sukupuolten kuolema – tätä vauhdittavat mm. ihmisen omat karhunpalvelukset – edellä mainitut ”työkalupakit”.

Sokea usko teknologiaan

Ihmiset ovat kautta aikain puuttuneet luontoon ja sen toimiin mutta se on perustunut sopusointuun ja kunnioitukseen. Ikään kuin sen, minkä luonto on sallinut ja antanut ihmiselle omalla kädellään, on ihminen sen vastaanottanut. Nyt tilanne on päinvastainen. Ihmiset ottavat omalla kädellään, yrittäen saada kouriinsa kaiken mahdollisen. Samalla he ummistavat silmänsä todellisuudelta. Uskomus, että Maapallon resurssit olisivat rajattomat, perustuu valheeseen. Tämä valhe johtaa yhä häikäilemättömämpään luonnon hyväksikäyttöön.

Ihminen yrittää puristaa kaikki mahdolliset luonnon resurssit irti ajatellen, että negatiiviset vaikutukset voidaan hävittää tai poistaa uusien teknologioiden avulla. Mutta jos ihminen itse ei ole antanut teknologioille selkeitä, etiikkaan perustuvia rajoja tai tavoitteita, niin ei teknologia itsessään pysty sellaisia asettamaan. Toisin sanoen, ilman vahvaa eettistä perustaa, mikä tahansa teknologian käyttötapa esimerkiksi tieteessä on hyväksyttyä, jos vain tulokset ovat tutkimusta eteenpäin vieviä. Huolimatta esimerkiksi siitä, tehtäisiinkö testejä elävillä ihmisillä vai selluloosamassalla. Mikä tahansa teknologian käyttötapa yritystoiminnassa taas on lähtökohtaisesti hyväksyttyä, jos se tuottaa voittoa. Paavin mukaan ihmiset ovat edistyneet suuresti teknologian suhteen, mutta ovat jääneet jälkeen eettisessä kehityksessä. Sen takia teknologiaa ei käytetä pelastamaan meitä eikä Maapalloamme.

Mikä neuvoksi?

Paavin mukaan ihmisen paikan löytäminen luomakunnasta on iso askel oikeaan suuntaan. Jos ihmiset hukkaavat oman paikkansa tässä maailmassa, he ymmärtävät väärin itsensä ja toimivat lopulta itseään vastaan.

Teknologian ja sen kehityksen tuoman avun varaan Paavi ei neuvo jättäytymään. Tähän sopisi karikatyyriksi piirros työttömästä insinööristä, joka tähyää tylsistyneenä ikkunasta ulos miettien: ”Koskahan se uusi Nokia tulee?”.

Paavi huomauttaa viisaasti, etteivät nykyteknologiamme tarjoamat tuotteet ole neutraaleja, koska tuotteet itsessään luovat kehyksen kokonaiselle elämäntyylille, muokaten sosiaalisia toimiamme. Ajatellaan vaikka uutta puhelinta, joka on aika viaton aparaatti, mutta muutaman vuoden kuluttua se saattaa olla naurun aihe työpaikkaruokalassa, mikä luo huomattavan paineen ostaa uusi puhelin. Tämä paine on luotu puhelimeeni jo sen syntyessä, koska mitään tuotetta ei ole tarkoitus käyttää loppuun. Uusia laitteita, uusilla ominaisuuksilla, tuodaan markkinoille jatkuvasti. Tämä tuotteiden kehityskaari on hyvinkin tiedostettua ja tarkoitushakuista, ja se on otettu huomioon jo tuotteen suunnitteluvaiheessa. Tässä meidän kannattaisi kuluttajina tiedostaa, kuinka suuri vastuu ja valta meillä jokaisella on. Jos uusille, huonosti kestäville puhelimille ei ole kysyntää, ei niitä kukaan myöskään tee.

Paavi toteaa: ”Ihmisen päätökset, jotka tuntuvat kohdistuvan puhtaasti johonkin tuotteeseen, ovatkin käytännössä päätöksiä siitä millaisen yhteiskunnan me haluamme yhdessä rakentaa”. Amen!

– Antti Kuhlberg

Advertisements