Jumalan tahto ja nykyhetki

Päätöksiä, päätöksiä

Tällä viikolla eteeni tuli tilanne, jossa jouduin yllättäen valitsemaan kahden, hyvältä tuntuvan vaihtoehdon välillä. Toisella vaihtoehdoista olisi ollut iso vaikutus arkeeni jatkossa.

Haluaisin elää kaikessa Jumalan tahdon mukaisesti. Olisi mahtavaa voida sanoa, että on aina osannut tunnistaa hänen tahtonsa kussakin tilanteessa ja toimia sen mukaan. Aina välillä kuulee tapauksista, joissa joku on välähdyksenomaisesti saanut tietää – tai suorastaan kuulla – mitä Jumala häneltä odottaa. Omalla kohdallani tämä tapahtuu useimmiten vaivihkaa, kuulostellen ja läsnä ollen. Adoraatiossa aikaa viettäen ja sydäntäni tutkaillen. Usein asioita mutkistaa vielä vaikeus osata erottaa omat toiveet (minkä toivoisi olevan Jumalan tahto) ja ehdollistumiensa tuottamat käyttäytymis- ja ajattelumallit siitä, mikä Jumalan tahto tilanteessa aidosti on.

Aina silloin tällöin elämässä on tehtävä niin sanottuja ”isoja” päätöksiä, joilla on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteemme. Toisaalta arki on myös täynnä lukemattomia pieniä valintoja, joita teemme usein mekaanisesti tai fiilispohjalta. Olemme kaikki päättäjinä hyvin erilaisia. Tapa, jolla hahmotamme asioita, niiden vaikutuksia tai omaa rooliamme ja merkitystämme päätöksen tekijänä vaihtelee suuresti ihmisten välillä. Myös temperamentti, elämänkokemus, elämänfilosofia, usko tai sen puute näkyvät meissä ja valinnoissa joita teemme. On helppoa ajatella, että Jumalan tahdon etsiminen on paikallaan lähinnä isompia ratkaisuja tehdessä tai rajata se koskemaan vain hengellisen ulottuvuuden omaavia asioita. Kuitenkin kaikissa tilanteissa, arjen sattumuksissa, ihmisissä ja vastoinkäymisissä piilee valinnan mahdollisuus tavassa, jolla niihin suhtaudumme ja otamme ne vastaan.

Antautuminen pierre de caussade

Aivan kuin alkusoittona tälle kirjoitukselle törmäsin Jean-Pierre de Caussaden[1] ajatuksiin pyhittymisestä. Kirjassaan ”Abandonment to Divine Providence” (antautuminen Jumalan kaitselmukseen) isä de Caussade korostaa, että kuka tahansa voi tulla pyhäksi. Itse prosessi ei ole edes kovin monimutkainen. On vain hyväksyttävä ja toivotettava tervetulleeksi kaikki elämän tapahtumat, olosuhteet ja sattumukset Jumalan tahtona juuri minua kohtaan, tässä ja nyt.

De Caussadelle nykyhetki velvollisuuksineen ja tapahtumineen on sakramentti ja pyhittymisen väline. Hän kehottaakin meitä kaikkia antautumaan luottavaisena Jumalan kaitselmuksen varaan ja täyttämään käsillä olevat tehtävämme ja velvoitteemme tietoisina siitä, että ne ovat Jumalan tahto meitä kohtaan, juuri tällä hetkellä.

Jumala on nyt

Tämä ajatus herätteli minua pohtimaan Jumalaa ja ajan käsitettä. Jumala on itse ilmoittanut itsensä sanoen ”minä olen se joka olen”. Jumala on, ollen sama eilen tänään ja huomenna. Mutta läsnäolevaksi Hän tulee nykyhetkessä. Juuri tämä ajatus nykyhetken pyhyydestä ja siitä, että kaikki arjen pikku tapahtumatkin toimivat pyhittymisemme välineenä, sen mukaan täytämmekö ne tietoisina niiden Jumalallisen tahdon mukaisesta luonteesta vai emme, avaa myös päätöksentekoa uudella tapaa.

Tärkeää onkin vain se mikä on juuri nyt. Näin ollen, Jumalan tahdon etsimisestä tulee tärkeää juuri nyt, aina kulloinkin käsillä olevassa asiassa, oli se sitten pieni tai suuri. De Caussaden mukaan Jumala ilmestyy pienille ihmisille kaikkein pienimmissä asioissa. Suuret ihmiset, jotka kiinnittävät huomiota vain ulkonaisiin asioihin, eivät löydä Häntä edes näissä suurissa asioissa.

Meidän motiivimme on ratkaiseva. Jos pyrimme noudattamaan Jumalan tahtoa, toteaa de Caussade hyväntuulisesti ”jos me teemme oman osuutemme, niin Jumala tekee loput”. Mikäpä sen parempaa.

– Janina Juuti

[1] Vuosina 1675-1751 elänyt jesuiittapappi ja kirjailija, joka toimi myös Nancyn visitaatiosisarten parissa Ranskassa.

Advertisements