Ikuisesti erilaiset

ladies gents_2Elämme sukupuolisesti hämmentäviä aikoja. Toisaalta sukupuolten rajat halutaan häivyttää ja sukupuolta pidetään rakennelmana, mielikuvituksen tuotteena, jonka voi oikeastaan itse valita. Siis sitten kun on tietoisesti vapauttanut itsensä sukupuolinormeista, jotka ovat kuin kahleet. Toisaalta taas äärimmäisen miehekästä tai naisellista vartaloa ihannoidaan loputtomasti ja sellainenkin halutaan itselle rakentaa vaikka väkisin. Kun joku tässä kahtaalle vetävässä asenneilmapiirissä huomauttaa Raamattuun vedoten, että Jumala loi mieheksi ja naiseksi, juoksuhaudat on jo puoliksi kaivettu, ampuma-asemiin asetuttu ja pian ollaan valmiina aloittamaan ideologinen sukupuolisota, jossa taistelun melussa ei enää kuule mitään, mitä toinen yrittää puolustuksekseen sanoa. Suurin osa ihmisistä katsoo moista möykettä sivusta hämmentyneenä ja jatkaa sitten salilla hauiksen kasvattamista tai ripsivärien ostamista ihan niin kuin ennenkin, sen kummemmin asiaa ajattelematta.

Miksi sitten puolustaa mieheyttä ja naiseutta tai miksi edes ajatella koko asiaa tarkemmin? Kristinuskon näkökulmasta Raamatun perinteeseen perustuva käsitys siitä, että Jumala todella loi ihmisen mieheksi ja naiseksi on hyvä lähtökohta: ”Jumala sanoi: “Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme – – Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: “Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” – – Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.” (1. Moos. 1:26–31) Kristillisestä näkökulmasta sukupuolisuus, sekä ruumiillinen että henkinen, on kaunis, Jumalan luoma ja siunaama asia. Tässä maailmassa perisynnin osittain vääristämä, kyllä, mutta lähtökohtaisesti niin hyvä ja olennainen osa ihmisyyttä, että sukupuoli ei jää sivuun edes Jumalan suunnitelmassa saada ihminen ikuisesti takaisin lähelleen.

Jumala halusi syntyä maailmaan naisen, Marian, kautta ihmiseksi, joka eli tavallisen lapsuuden pienenä Jeesus nimisenä poikana ja varttui aikuiseksi mieheksi äitinsä ja kasvatti-isänsä Joosefin avioliiton turvaamassa kodissa. Tämä kaikki tapahtui samassa lihallisessa todellisuudessa jossa me elämme, siinä samassa jonka Jumala loi ja katsoi hyväksi. Kristus sovitti ihmiskunnan synnin miehenä, joka eli, kuoli ja mikä tärkeintä, nousi kuolleista miesruumiissaan. Kun Hän nyt on Taivaassa, Hän on siellä edelleen mies sekä ihmissielultaan että -ruumiiltaan. Katolinen kirkko uskoo myös Marian jo jakavan sen kirkkauden johon kaikki Kristuksen omat pääsevät aikojen lopussa ruumiin ylösnousemuksen kautta; hänkin on Taivaassa naisena ja koko Kirkon äitinä, ruumiineen päivineen. Sukupuoli ei siis ole vain tämän maailman asia, Jumala on todella luonut meidät sydämen ytimiämme myöten mieheksi tai naiseksi, ja sellaisena säilymme kuoleman jälkeenkin, myös ruumiillisesti.

Sukupuolen keskeisyys Jumalan suunnitelmassa ihmisille heijastuu vahvasti Kirkkoon ja sen elämän keskiöön, sakramentteihin. Niiden kautta Kirkkoon virtaa sen elämää ylläpitävä Kristuksen armo, jonka papit välittävät in persona Christi, Kristuksena. Jos katsomme asiaa raamatullisesta näkökulmasta, sekä Vanhalla liitolla Jumalan ja Israelin kansan välillä että tästä seuraten Uudella liitolla Kristuksen ja uuden Jumalan kansan, Kirkon, välillä on aviollinen luonne: Kirkko on morsian ja Kristus hänen sulhasensa. Avioliiton sakramentti heijastaa tätä todellisuutta, kuten Paavali kirjoittaa: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. – – Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. “Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” (Ef. 5:25-31)

Nainen kuvastaa Kirkkoa, Kristuksen ruumista, tavalla joka ei ole siirrettävissä miehelle. Samalla tavoin mies heijastaa olemuksellisesti Kristusta ruumiinsa päänä, erityisesti pappeudessa. Naisen keho on elämän temppeli, jossa kasvaa uutta elämää. Olemukseltaan hän on äiti, joka hoivaa ja ruokkii terveeseen kasvuun. Mies on elämän antaja, joka rakkaudellaan saa aikaan uuden elämän alun, kuten Kristus, joka antoi itsensä uhriksi ja yhteydessä Isään herättää Ristiltä virtaavalla armollaan uutta elämää Kirkossa.

Siksi sukupuolierot eivät ole yhdentekeviä ja niiden ihmeellisyyden ääreen kannattaa todella pysähtyä ajattelemaan omaa olemustaan. Olenko kasvamassa siksi mieheksi tai naiseksi, jonka Jumala haluaa minun olevan? Sukupuolisuus ja sukupuoli-identiteetti ovat paljon enemmän kuin puntin nostelua tai meikkaamista, pelkkää pintaa. Jokainen nainen on kutsuttu olemaan hengellinen äiti, huolehtija ja ravitsija, olipa hänellä biologisia lapsia tai ei. Samoin jokainen mies on kutsuttu olemaan hengellinen isä, joka on valmis rakkaudesta uhraamaan itsensä muiden puolesta.

Tällä tavalla ymmärrettynä sukupuoli-identiteetissään syvällisessä mielessä vahvistuminen ja kasvaminen vaativat päivittäistä kamppailua hyvyyden puolesta. Loppujen lopulta miehenä tai naisena kasvamisessa on kyse Kristuksen kaltaiseksi kasvamisesta, mikä on kristillisen elämän ydin.

– Anna-Riina Hakala

Advertisements