Valitse Jumala, älä Jumalan töitä

VIETNAM_-_pope-cardinalVuonna 1975 vietnamilainen katolinen piispa Francis Xavier Nguyen Van Thuan (1928-2002) pidätettiin maan kommunistisen hallituksen aloitteesta. Hän pysyi vangittuna yhteensä 13 vuotta, niistä yhdeksän eristyssellissä. Vankeusaika ei kuitenkaan onnistunut murtamaan piispaa henkisesti eikä fyysisesti, vaan vapauduttuaan hän jatkoi työtään hengellisesti entistäkin rikkaampana. Hänestä tuli lopulta rakastettu kardinaali, jonka viisaita sanoja ja hengellistä ohjausta jopa paavi Johannes Paavali II etsi ja arvosti.

Mistä sitten koostui kardinaali Van Thuanin viisaus? Mikä oli hänen sanomansa? Ehkä parhaiten näihin kysymyksiin vastaavat hänen omat mietteensä, ne ajatukset, joita hän ehti vankeutensa aikana syventää. Vapauteen päästyään ja kardinaaliksi tultuaan Van Thuan myös kirjoitti kaikesta siitä, mitä hän oli vuosien saatossa oppinut ihmisestä ja Jumalasta.

Pienessä kirjasessa, jonka nimi suomeksi olisi “Viisi leipää ja kaksi kalaa”, kardinaali Van Thuan lähestyy erityisesti nuorisoa. Kirjassa hän käsittelee vankeuden aikaisia vaikeuksiaan ja kertoo, miten hän niistä selvisi. Van Thuan oli syvästi turhautunut, kun kaikki, mitä hän nuorena piispana oli saanut tehdyksi, mitä hänen toimestaan oli lähtenyt liikkeelle, oli jäänyt kauas taakse. Hän ei pystynyt ohjaamaan enää vanhan hiippakuntansa elämää eikä tulevaisuutta.

Vähitellen turhautuminen hellitti. Siihen tarvittiin yöllinen näky: oli kuin ääni olisi puhunut Van Thuanille ja sanonut:

“Miksi kiusaat itseäsi näin? Sinun on opittava erottamaan toisistaan Jumala ja Jumalan työt. Kaikki se, mitä olet tehnyt ja mitä haluaisit jatkaa … on ollut hyvää työtä. Se on Jumalan työtä, mutta ei Jumala! Jos Jumala tahtoo, että jätät taaksesi kaiken sen, niin jätä. Aseta työsi heti Jumalan kädelle, luota häneen. Jumala hoitaa asiat loputtomasti paremmin kuin sinä. Hän luovuttaa niiden hoitamisen muille, jotka ovat sinua pystyvämpiä. – Sinä olet valinnut Jumalan, et hänen töitään!”

Tämän ohjeen avulla Van Thuan ymmärsi ja hyväksyi sen, että hänen tehtävänsä oli juuri siellä, missä hän oli. Ei kannattanut haikailla saavuttamatonta eikä taistella välttämätöntä vastaan. Piispana hänen oli tuotava Kristus sinne, missä hän kulloinkin oli. Vankileirillä hän ajatteli:

“Todellisuudessa, Herra, tämä on minun katedraalini, ja tämä on se Jumalan kansa, jonka olet antanut minulle huolehdittavaksi. Minun on oltava Jumalan läsnäolon vahvistus näiden toivottomien, onnettomien ihmisten keskellä. Koska se on sinun tahtosi, minä valitsen sen.”

Ja taas Van Thuan kuuli äänen sanovan: “Valitse Jumala, älä Jumalan töitä!”

Kaikki me sitoudumme oman kutsumuksemme seuraamiseen, joku pappeudessa, joku sääntökunnassa tai luostariyhteisössä, joku naimattomuudessa, suurin osa kuitenkin avioliitossa. Monesti yritämme innokkaasti saada aikaan mahdollisimman paljon, olla hyödyllisiä ja tehokkaita. Ja silti tuntuu, kuin jotakin puuttuisi, että sydän ei sittenkään ole täyttynyt.

Kuinka usein työnnämme Jumalan, oman itsemme tai lähimmäistemme todellisen tuntemisen mielestämme ja täytämme aikamme jollakin vähemmän tärkeällä? Kuinka usein peitämme ongelmamme ja ympärillämme vallitsevan todellisuuden vaihtamalla keskustelun aihetta tai tehtävää, pakenemalla? Kuinka usein kamppailemmekaan oman kutsumuksemme kanssa epäilyksen ja luopumuksen ajatukset mielessämme?

Luultavasti meidänkin olisi opittava sama, minkä piispa Van Thuan oli oppinut vankileirillä: On päästettävä irti kuvitelmasta, että vain itse pystyy johonkin – kyllä muutkin pystyvät. On hyväksyttävä ja tehtävä se, minkä voi – ei sen enempää, ei sen vähempää. On pysyttävä uskollisena sille varsinaiselle lupaukselle ja suhteelle, johon on sitoutunut – luopuminen ja vaihtaminen eivät auta.

Piispa Van Thuan löysi rauhan, kun hän lopulta hyväksyi Jumalan tahdon elämässään, kun hän ei enää vaatinut saada tehdä sitä, mikä hänen omasta mielestään oli tärkeää, vaan kun hän tyytyi siihen osaan, joka hänelle kulloisessakin tilanteessa oli annettu. Kaikkialla, missä hän oli, hän antoi itsensä Jumalan käyttöön pyrkien samaistumaan Kristuksen kanssa. Ei väliä mitä hän teki, kunhan hän teki sen Jumalan tahdon mukaan. Van Thuanin sanoin:

“Kyllä, Herra, sinä olet lähettänyt minut tänne olemaan sinun rakkautesi veljilleni, nälän, kylmyyden, uuvuttavan työn, nöyryytysten ja epäoikeudenmukaisuuden keskellä. Minä valitsen sinut, sinun tahtosi; täällä minä olen sinun lähettilääsi.”

Kardinaali Van Thuanin elämän esimerkki ja uskon nöyryys voivat toimia meillekin innoituksen lähteenä ja uskon vahvistajana. Ne rohkaisevat meitäkin heittämään syrjään kaiken sen turhan ja ylimääräisen, joka estää meitä näkemästä oman elämämme perusasiat, pitämään niistä huolta ja täyttämään itsemme Jumalan tahdolla, asettamaan itsemme hänen käytettäväkseen.

“Valitse Jumala, älä Jumalan töitä!”

— Marko Tervaportti

(Teksti esitetty Radion iltahartaudessa 30.8.2011.)

Advertisements