Suuri Lastenhuijausjuhla on jo ovella!

Joulupukki_1930

Vuoden kohokohta lähestyy, olethan muistanut olla kiltisti? Jos olet ollut tuhma, et välttämättä saa lahjoja. Toimiasi on tarkkailtu viime aikoina: tontut ovat olleet liikkeellä, kirjaten tekosi pieneen kirjaseen, jonka sisällön he raportoivat johtajalleen Joulupukille. Coca-Cola Companyn taitavasti brändäämä punavalkonuttuinen pukki asuu Korvatunturilla ja ajelee poroilla, joiden kerrotaan jopa osaavan lentää.

Anteeksi kuinka?

Tästäkö Joulussa on siis kyse? Tämänkö takia työnantajat antavat työntekijöille usean päivän loman joulukuun lopussa; Jotta saisimme vetäytyä kotiemme rauhaan omistautumaan taruolennoille ja keskittymään lastemme höynäyttämiseen?

Siltä vaikuttaa. Kauppojen korttihyllyt notkuvat vain tätä joulun Suurta Huijausta julistavia kortteja tonttuineen ja pukkeineen. Myyjät eivät ymmärrä, kun kysyn, eikö heillä ole oikeita joulukortteja.

Kun jouluaatto saapuu, lapset odottavat Joulupukkia pelonsekaisella innolla. Toiset jännittävät, koska pukille on laulettava lauluja tai esiinnyttävä muulla tavoin. Joulupukki on kuin lahjoja jakava hirviö: yhtä aikaa pelottava ja ihana. Niin aikuiset kuin pienet lapsetkin puetaan samaan Coca-Colan punaiseen, johon pukkikin sonnustautuu. Eurooppalaisittain pukin esikuvana on sentään kristitty pyhimys, pyhä Nikolaus (Santa Claus, Saint Nicholas), mutta Suomessa hänet on unohdettu – meillä kun on oma historiallinen Nuuttipukki-perinteemme. Joulupukin pienten informanttien kunniaksi kaikki vetävät tonttulakit päähän. Joulupöydät notkuvat herkkuja, ja kaikilla on lupa syödä läpi yön.

Lapsille valehtelun, lahjojen ja ylensyönnin lisäksi monelle perheelle joulu merkitsee kuitenkin myös yhdessäoloa, joka on ehkä kiireisen vuoden aikana jäänyt vähemmälle. Kiireettömästä yhdessäolosta syntyy aitoa lämpöä ihmismieliin ja -sydämiin. Mutta miksi yhdessäolo on rakennettava merkityksettömän hölynpölyn ympärille?

Oletteko kuulleet Kristuksesta?

Jos joku oikeasti uskoisi Joulupukkiin, tässä kaikessa saattaisi olla jotakin järkeä. Anteeksi, korjaan: jos joku AIKUINEN oikeasti uskoisi Joulupukkiin. Lapset toki uskovat. Muistan hyvin sen hetken, jona tajusin, ettei Joulupukkia oikeasti ole olemassa. Mahtavaa: vanhempani olivat siis valehdelleet minulle kutakuinkin kymmenen pitkää vuotta! Jokainen lapsi on jossain vaiheessa joutunut tämän totuuden eteen ja pettynyt. Silti he päättävät aikuisina jatkaa saman tarinan syöttämistä omille lapsilleen.

Joulupukkihuijaus on omituinen ilmiö, sillä Joululla voisi olla toisenkinlainen sisältö. Kristityille Joulu on Jeesuksen syntymän juhla. Kristityt uskovat (siis ihan oikeasti), että Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Tapahtuiko se juuri 25.12. vai jonakin muuna päivänä, ei ole ratkaisevaa. Jeesuksen syntymäaikaa ei ole pystytty pitävästi määrittämään. Jeesuksen syntymää juhlitaan 25.12. joko jonkun astronomis-loogis-teologisen päättelyn johdosta taikka siksi, että jokin vanha pakanallinen juhla haluttiin korvata kristillisellä juhlalla. Oli miten oli, kristityt ovat juhlistaneet Jeesuksen syntymää joulukuun 25. päivänä vuodesta 336 alkaen. Mistä vetoa, että Jeesuksella on enemmän tekemistä ruhtinaallisten joululomiemme kanssa kuin Joulupukilla?

Jeesuksen syntymän juhlistaminen ei ole lainkaan pöllömpi idea niillekään, jotka eivät ole kristittyjä. Toisin kuin Joulupukki, Jeesus on ihka oikea historiallinen henkilö. Jos ei usko hänen jumaluuteensa, miksei silti iloita siitä rakkauden ja armon täyteisestä viisaudesta, jota tämä Nasaretin mies elämänsä aikana julisti? Mihin tarvitaan Joulupukkia, kun Joululla on näin kaunis sanoma ja sisältö? Jeesuksen syntymää voi juhlistaa vaikkapa antamalla lahjoja lähimmäisilleen – antoihan Jumalakin poikansa meidän pelastukseksemme. Jos ei usko Jumalaan, lahjoja voi antaa vaikka sen kunniaksi, että Jeesus painotti opetuksessaan lähimmäisen rakastamisen tärkeyttä. Lasten ei siis tarvitse jäädä ilman lahjoja, mutta heitä ei myöskään tarvitse huijata Joulupukilla. Kaikki voittavat?

– Miira Kuhlberg

Advertisements