Ekumenian monet kasvot: paaville pala suomalaista ikimetsää

ekumeniaHelsingin katolisen piispan Teemu Sipon SCJ johtama valtuuskunta, johon kuuluvat myös Helsingin ortodoksinen piispa metropoliitta Ambrosius sekä Helsingin luterilainen piispa Irja Askola, tapasi paavi Franciscuksen maanantaina 18.1.2016 Vatikaanissa. Perinteeksi muodostunut suomalaisryhmän matka liittyy 18.-25.1 vietettävään ekumeeniseen kristittyjen ykseyden rukousviikkoon, jolle ajoittuu myös 19.1. vietettävä Suomen suojeluspyhimyksen, 1100-luvulla eläneen pyhän Henrikin juhla.

Vuosittaisen ekumeenisen piispadelegaation vierailun yhteydessä on ollut tapana muistaa paavia lahjalla, jotka ovat aikaisempina vuosina käsittäneet esimerkiksi karjalankielisen Kalevalan ja Osmo Rauhalan ”Armo”- taulun. Tänä vuonna lahja oli tavallisuudesta poikkeava: ekologiasta kiinnostuneelle paavi Franciscukselle lahjoitettiin kymmenen aaria porvoolaista suojeltua ikimetsää.

Yhteisen lahjan voi nähdä kuvastavan kirkkokuntia yhdistäviä hyviä suhteita sekä niiden yhteisiä ponnisteluja ykseyden puolesta. Paavi Franciscus antoikin puheessaan tunnustusta suomalaiselle ekumenialle, kiittäen erityisesti luterilaisten ja katolilaisten välisen vuoropuhelun hedelmiä. Paavin mukaan vuoropuhelu edistyy lupaavasti kohti yhteistä sakramentaalisen tason ymmärrystä kirkosta, eukaristiasta ja virasta, ”tyynen keskustelun ja veljellisen jakamisen hengessä”.

Mikä ekumenia?

Monelle sana ’ekumenia’, joka tulee kreikankielen sanasta ’oikoumene’ (koko asuttu maailma), on entuudestaan tuttu. Itse ekumeeninen liike on kristillisen kirkon historiassa suhteellisen tuore, ollen peräisin reilun sadan vuoden takaa 1800- ja 1900 -lukujen vaihteesta.

Katolinen kirkko määrittelee ekumenian pyrkimyksenä kaikkien Kristukseen uskovien täyteen ykseyteen kirkossa, jonka Jeesus Kristus itse perusti. Ekumenian toteuttamisessa korostetaan kirkon aktiivista roolia, joka näkyy jatkuvassa rukouksessa ja työskentelyssä ykseyden säilymisen ja sen täyttymyksen puolesta. Tästä esimerkkinä on Jeesuksen rukous ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh. 17:21).

Katolisen näkemyksen mukaan kristittyjen ykseys on samalla sekä Kristuksen lahja että Pyhän Hengen kutsu. Yhteinen rukous on olennainen sen toteutumiselle: ”sydämen kääntymystä ja pyhää elämänvaellusta sekä kristittyjen ykseyden puolesta kannettuja yksityisiä ja julkisia rukouksia on pidettävä ikään kuin koko ekumeenisen liikkeen sieluna, ja niitä voidaan syystä nimittää hengelliseksi ekumeniaksi” (Katolisen kirkon katekismus, s. 225).

Yhteisellä rukouksella kohti ykseyttä

Suomalaisryhmän vierailu Vatikaaniin on ajoitettu kristittyjen ykseyden rukousviikolle, mikä on osuvaa ryhmän ekumeenisen luonteen ja kirkkokuntien yhteiset ekumeeniset pyrkimykset huomioiden.

Kristittyjen ykseyden rukousviikko on yksi tunnetuimmista ja laajimmalle levinneistä hengellisistä, yhteiseen rukoukseen keskittyvistä liikkeistä, jonka taustoihin ja sisältöön voi tutustua laajemmin esimerkiksi Suomen Ekumenisen Neuvoston sivujen kautta (SEN).

Parhaillaan käynnissä olevan kristittyjen ykseyden rukousviikon lisäksi myös kolme muuta kansainvälistä rukoustapahtumaa on vakiinnuttanut asemansa (Yhteiskristillinen rukousviikko, eli Evankelisen Allianssin rukousviikko, NMKY:n ja NNKY:n rukousviikko ja Maailman rukouspäivä), joista Suomessa jo 1960-luvulta alkaen säännöllisesti vietetty Kristittyjen ykseyden rukousviikko on parhaiten tunnettu. Dominikaani-isä Martti Voutilaisen panosta tapahtuman tunnettuuden lisäämiseksi kotimaassa pidetään merkittävänä. Hän korosti rukousviikon sanomaa, joka on aina sama huolimatta rukousten erilaisista muodoista. Isä Martti Voutilaisen mukaan vain Jumala voi johdattaa meidät yhteen ja ainoastaan hänen voimallaan on mahdollista antaa maailmalle se todistus, josta Kristus puhuu ja joka voi auttaa maailmaa uskomaan että hän ei ole vain jonkin erityisen ryhmän, vaan koko ihmiskunnan yhteinen vapahtaja ja pelastaja[1].

Nykymuotoisena kahdeksan päivän rukousoktaavina ekumeenista rukousviikkoa on vietetty vuodesta 1908 alkaen. Pari vuosikymmentä myöhemmin, 1930-luvulla, ranskalainen katolinen pappi Paul Couturier kehitti konseptia edelleen pyrkimyksenään sen vietto tavalla, joka sallisi kirkkokuntien viettää sitä kukin oman perinteensä mukaisesti.

Kristittyjen ykseyden rukousviikolla on yhteinen, englanninkielinen aineisto, joka valmistellaan eri puolilla maailmaa tapahtuvana ekumeenisena yhteistyönä. Suomessa sen suomentamisesta ja julkaisusta vastaa Suomen Ekumeeninen Neuvosto. Tämän vuoden aineisto on Latvian kristillisten kirkkojen työryhmän valmistelun tulos. Teemaksi valittiin ensimmäisen Pietarin kirjeen kohta, jossa kristittyjä kutsutaan Jumalan omaksi kansaksi, valituksi suvuksi, pyhäksi heimoksi ja kuninkaalliseksi papistoksi (1. Piet. 2:9-10).

Kuluvalle vuodelle valittu teema korostaa kasteen kautta saamaamme uuden identiteetin merkitystä ja tehtäväämme toimia yhtenäisyyden puolesta ja syntiä vastaan, esimerkiksi yhteiseen ekumeeniseen rukoukseen osallistumisen kautta. Rukous, Jumalan teot ja niiden merkitys niin omassa elämässämme kuin maailmassa eivät tunne persoonan tai kirkkokuntien rajoja. Ne kuuluvat kaikille. Rukoilemalla kristittyjen ykseyden puolesta rukoilemme Kristuksen tahdon mukaisesti hänen ruumiinsa puolesta. Ja niitä on vain yksi.

– Janina Juuti

 

Lähteet:

Suomen Ekumeninen Neuvosto (SEN): www.ekumenia.fi

Katolinen kirkko Suomessa: http://katolinen.fi/?p=9787#more-9787

Katolisen kirkon katekismus: http://katolinen.fi/?page_id=7279

[1] ”Samalla asialla”, Suomen kirkon seurakuntatyön keskusliitto (SKSK) ja SEN, 1981

Advertisements