Maailman nuortenpäivillä Krakovassa

WYD2016 bis_final

Matkustin heinäkuun lopussa Krakovaan maailman nuortenpäiville, jotka järjestettiin 31. kertaa teemanaan Matteuksen evankeliumin  “Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan” (Matt. 5:7). Puola on toiminut tapahtuman isäntämaana jo aikaisemminkin, vuonna 1991 tapahtuma kokosi Czestochowaan 1,5 miljoonaa osallistujaa ympäri maailmaa. Arvioiden mukaan tämän vuoden tapahtuman osallistujamäärä oli samaa luokkaa, lauantai-illan rukousvigiliaan ja sunnuntain päätösmessuun Campus Misericordiae –kentälle kokoontui yhteensä hieman alle kaksi miljoonaa osallistujaa. Virallisesti tapahtumaan rekisteröityneitä oli kaiken kaikkiaan 187 maasta. Helsingin piispa Teemu Sippo (SCJ) matkusti myös Krakovaan ja tapahtumaan osallistui Suomesta noin satakunta henkeä.

Nuortenpäivien varsinainen virallinen osuus alkoi keskiviikkona 27.8. paavi Franciscuksen saapuessa Krakovaan. Hän oli mukana neljässä päätapahtumassa: Blonia-aukion torstain avajaisseremoniassa, perjantai-illan ristintien hartaudessa, lauantai-illan rukousvigiliassa ja sunnuntain päätösmessussa. Viimeiset kaksi tapahtumaa järjestettiin logistisista ja todennäköisesti myös turvallisuussyistä noin 15 kilometrin päässä Krakovasta sijaitsevalla Campus Misericordiaella (armon kenttä), minne kaikki vaelsivat lauantaina jalkaisin ja missä myös yhdessä yövyttiin ennen sunnuntain päätösmessua. Paavi Franciscus vieraili viikon aikana myös Czestochovassa ja Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä sekä Jumalan laupeuden pyhäkössä Lagiewnikissa.

Mikä jäi päällimmäisenä viikosta mieleen? Kokemus oli monella tapaa ainutlaatuinen. Paavin näkeminen vaikkakin vain jättiscreeniltä, uskomattomat ihmismäärät, eri kansalaisuuksien, kielten, laulujen, lippujen sekoitus. Liturgiset tapahtumat, joiden aikana sai kokea lähes kahden miljoonan ihmisen kyvyn olla hipihiljaa, rukoilla ja laulaa yhdessä. Krakovaan palaisin mielelläni myös uudelleen, ihastuin sen uskomattoman kauniisiin kirkkoihin, vehreisiin puistoihin, romanttisen rapistuneeseen vanhaan kaupunkiin ja iloisen vapaina kulkeviin koiriin. Erityisen koskettavaa oli saada kokea paikallisten ihmisten sydämellisyyttä, anteliaisuutta ja vieraanvaraisuutta yhä uudelleen ja uudelleen.

Pieni, seitsemän hengen ryhmämme oli majoittuneena Puolan armejan rakentamalle 3 000 asukkaan tilapäisleirille, missä nukuimme kymmenen hengen maalattiaisissa teltoissa. Viikon leirielämään mahtui niin muurahaisia, mutaa kuin kylmiä suihkujakin, mutta mahtava porukkamme selvisi kaikesta ryhmähengen, sisun ja huumorin voimin. Leirillä vietetty viikko sai uudella tapaa arvostamaan helposti itsestäänselvyyksinä pitämiäni perusmukavuuksia, kuten juoksevaa vettä, sähköä tai lattiaa ja toivottavasti myös paremmin ymmärtämään niiden ihmisten tilannetta, joille kyseessä on pakon sanelema tilanne eikä oma valinta.

– Janina Juuti

Advertisements